Huiman nousu I-divisioonaan varmistui Kupittaalla, jossa pienen yleisön äänekkäimmät kannustajat olivat Äänekoskelta. ”Onneksi ei huutosakeille järjestetä dopingtestejä”, vitsailtiin Sisä-Suomen Lehdessä.
- Ottelu: Nousukarsinnan 2. osa
- Lauantai 2. lokakuuta 1982
- Kupittaa, Turku
- Turun Pallo-Huima 1–2 (0–1)
- Maalit: 6. Hannu Kovanen 0–1, 70. Pentti Torkkeli 1–1, 88. Kovanen 1–2.
- Päätuomari: Taisto Mäkelä
- Katsojamäärä: 206
40 vuotta sitten Äänekoskella riitti ihmettelemistä. Nuori, oman kylän pojista koostuva jalkapallojoukkue oli lehtien mukaan tehnyt uskomattoman tempun Turussa: pompannut II-divisioonan nousijajoukkueena saman tien I-divisioonaan.
Jos oli nousukarsintojen avauksessa Huimalla jännitystä, niin toisessa ottelussa Turun Kupittaalla se oli tipotiessään. Turun Pallon valmentaja oli luvannut yllätystä Huimalle, mutta yllätetyksi tulikin kotijoukkue. Huima pisti heti päälle sellaisen rallin, ettei joukkueiden paremmuudesta lopulta jäänyt mitään epäselvyyttä.
Maalivahti Mikko Vastamäki piti turkulaisia pystyssä, mutta jo 6. minuutilla tulleelle avausmaalille hän ei voinut mitään. Hannu Kovanen puski Leevi Wacklinin antaman kulmurin sisään.
TuPa tasoitti 70. minuutilla, mutta tasapelikin olisi riittänyt Huimalle nousuun. Lopullinen niitti tuli pari minuuttia ennen täyttä aikaa, kun Kovanen pujotteli läpi TuPan puolustuksen ja ohitti maalivahti Vastamäen.
Hannu Kovanen (vas.) iski molemmat maalit. Leevi Wacklin syötti ensimmäisen.
”ANNAN POJILLE täyden tunnustuksen työstä, jota olemme kauden aikana säälimättä tehneet. Samalla ryhmällä lähdemme ensi kauden ykköseen. Mitään kalliita pelaajahankintoja ei ole varaa tehdä, eikä tarvitsekaan, sillä tämä on niin nuori ja kehityskelpoinen joukkue”, valmentaja Reijo Rantanen linjasi onnen kyynel silmäkulmassaan Keskisuomalaisen jutun mukaan.
Turkulaiset antoivat rehdisti tunnustusta vastustajalleen. Heti päätösvihellyksen soitua joukkueen kapteeni kaivoi jostain käsiinsä ruusukimpun ja ojensi sen Matti Makkoselle.
Huiman kannustussakki jäi odottamaan joukkuetta pukuhuoneen edustalle. ”Onneksi ei huutosakeille järjestetä dopingtestejä”, vitsailtiin Sisä-Suomen Lehdessä. Lopulta kannattajat pääsivät kotimatkalle, mutta joukkue etsi vielä juhlapaikan Turuust.
LOPULTA LÖYTYI disco, joka oli kuulemma kaupungin suosituin. ”Rikottiin kai vähän hyviä tapoja, mutta ei muuta”, kerrottiin Sisiksessä joukkueen lauantai-illan huumasta. ”Tanssivat kuulemma ripaskaa miesporukalla venäläiseen tapaan ja saivat tiskijukalta jokaisen toiveensa läpi turkulaisten kustannuksella.”
Sillä aikaa ”joukkueenjohtaja Kokko ja muutamat muut hieman iäkkäämmät ihmiset istuivat bussissa ja analysoivat käytyä peliä ja koko kautta.”
Pelaajille oli luvattu lomaa joulukuulle saakka, jolloin oli määrä aloittaa valmistautuminen kovaan I-divisioonaan.
Nousijajoukkue jossain vaiheessa kesää. Kuva: Äänekosken museo
Jo keväällä oli esimerkiksi Kuusysin Keijo ”Velho” Voutilainen ollut kiinnostunut muun muassa Sakari Haposta. Huippukauden jälkeen kyselyjä tuli varmasti muillekin, mutta seurauskollisuus tuntui olevan huudossa.
ENNEN LOMAA piti vielä pelata JyP-77:ää vastaan hegemoniaottelu Keski-Suomen jalkapalloherruudesta – ja samalla kokeilla, miten hiekkakentän valaistus riittää iltapeleissä. JyP kuitenkin perui ottelun pudottuaan pettymyksekseen II-divisioonaan. Saman kohtalon koki Repe Rantasen vanha SM-sarjajoukkue Mikkelin Pallo-Kissat. Tässä vaiheessa etenkin JyPin kohtalo suretti Rantasta.
”Kaksi I-divisioonan joukkuetta olisi lisännyt koko lajin arvostusta Keski-Suomessa. Sitä paitsi makeampaa yhteenottoa kuin Huima–JyP-77 ei olisi voinut kuvitellakaan”, Rantanen pohti.
Artikkeli on osa ÄKSän juttusarjaa Huiman historiallisesta kesästä 1982. Ottelu ottelulta -seuranta päättyy tähän ratkaisevaan otteluun. Huima-futiksen 80-lukua voi muistella myös tässä Facebook-ryhmässä.
Huiman nousu huomioitiin myös valtakunnan mediassa. Helsingin Sanomissa tosin vain yhden palstan uutisena.
