Scars of Solitude julkaisee 11. lokakuuta albumin, joka kantaa nimeä Under Disheartening Skies. ÄKS kävi kysymässä luomisen jälkeisiä fiiliksiä.
Lokakuussa julkaistavasta levystä on nyt kuultu maistiaisia kuuden singlen verran, kun ensimmäinen sinkku julkaistiin jo reilu vuosi sitten. Muutama viikko sitten julkaistiin levyn nimikkobiisi, Under Disheartening Skies, joka noudattelee melodisen progressiivisen musiikin linjoja. Vapaasti käännettynä on biisin nimi Lannistavan taivaan alla. Kuten nimikin jo kertoo, ovat melodiat tummanpuhuvia ja samalla kertaa varsin vaikuttavia.
– Ollaan julkaistu biisejä singleinä, jotta saadaan pidettyä huomioita bändin yllä. Samalla ollaan promottu ensi kuussa ilmestyvää levyä. Pienenä artistina ollaan koettu, että näkyvyyden saanti näillä keinoilla on albumille parasta peeärrää, kitaristi-laulaja Tuomo Laulainen sanoo.
Scars of Solitude perustettiin vuonna 2015. Esikoisalbumi Deformation julkaistiin vuonna 2017. Vuonna 2021 julkaistiin ep, If These Walls Could Talk. Pian julkaistava albumi on bändin alkuperäisjäsenten, Laulaisen ja basisti Lassi Pollarin mukaan ”ensimmäinen vakavasti otettava julkaisu”.
– Eka levy oli niin sanottu harjoituskappale, Pollari naurahtaa.
Biisit syntyvät yhteistyössä.
– Minä teen aika paljon, ja Lassi tekee hittejä ja kitaristi Jasper Ranta-Nilkku tekee minkä ennättää, Laulainen sanoo. Rumpali Niki Kuivakangas harvemmin tuo biisejä pöytään, mutta on sitäkin tärkeämmässä roolissa kappaleiden aihioiden muovaamisessa.
Takana on keikkarundi äänekoskelaislähtöisen metallijärkäleen, Psycheworkin, kanssa. Suhteellisen tiivis keikkarupeama toi hyvää rutiinia tekemiseen.
– Jos on vain pari keikkaa vuodessa, joutuu aina lähtemään niin sanotusti ylämäkeen. Päällimäisenä rundilta jäi mieleen, kuinka mekin voimme – ja osaamme tehdä asioita todella ammattimaisesti. Lassi Pollari tuumii ja kertoo, kuinka Scars of Solitude on vähän kuin Psycheworkin kummilapsi.
Laulainen muistelee keikkaputkea hyvänä ja opettavaisena tapahtumana.
– Oli upeaa kun päästiin vetämään hyviä keikkoja hyvissä paikoissa. Ja tietenkin positiivisena oli yleisön paljous, Laulainen jatkaa.
He kertovat huomanneensa, kuinka monen keikan putki kuului myös soitossa.
– Kiertuneen alkupään ja lopun keikat kuulostivat aivan erilaisilta, sillä soitossa oli eroa oli kuin yöllä ja päivällä. En usko, että me opittiin mitään uutta, mutta varmuus alkoi kuulua soitossa. Oil tosi makeeta päästä soittamaan Lutakkoon, joka on tilana iso ja paikalle tullut yleisö arvonsa tietävää. Sillä keikalla oli mukana extrajännitystä mukana, Laulainen sanoo.
Levyn julkaisu on bändille iso juttu.
– Ainakin meille, kun edellisestä kokopitkästä on aikaa jo melkein kymmenen vuotta, Pollari laskee.
Levy tulee myös fyysisenä olomuotona.
– Vinyyliä painetaan 200 kappaletta ja rajoitettu 300 painos cd-formaattia. Vinyylilevyt on tehty Suomessa, Helsingin levypuristamossa ja vedetään vielä kotiinpäin, kun kannet on Metsä Boardin kartongille painetut. Miksauksesta vastasi Konsta Vehkala, jonka juuret ovat niin ikään syvällä Äänekosken maaperässä.
Kannen taide on tilattu kuopiolaiselta taiteilijalta ja promokuvat on otettu Jyväskylässä Gradialla.
– Musavideokin on jo kuvattu, ja ehkä se julkaistaan jo tämän vuoden puolella.
Keikkojen perään huudellaan. Keikkakalenterissa on tilaa, sillä tähän tietoon siellä vain kaksi sähköistä keikkaa.
– Oli enemmänkin, mutta yksi paikka meni nurin ja pari muuta sekoilivat kalenteriensa kanssa. Ravintola-ala on uutisten mukaan hankalassa tilanteessa, ja se tietenkin heijastuu myös bändeihin ja artisteihin, Pollari harmittelee.
– Keikkamyynti on aikamoinen kivireki, Laulainen sanoo.
Kuluneen vuosikymmenen aikana on Scars of Solitude kasvanut soitannollisesti, henkisesti ja tyylillisesti. Nyt aletaan olla pisteessä, johon on tähdätty.
– Ensimmäisestä täyspitkästä kuuluu läpi vaikutinbändit kuten Sentenced, Katatonia ja Swallow the Sun – unohtamatta Machine Menia, Laulainen sanoo ja vilauttaa käsivartensa Machine Men ja 44200 -tatuointeja.
Laulainen kertoo, että tuleva lätty on tekstien osalta syvällisempi kuin bändin esikoinen.
– Eletty elämä ja sen mukana tuoma viisaus kuuluu kyllä, Laulainen sanoo.
Mutta mikä turhauttaa, kun levyn nimessä kaikuu lannistunut tunnelma.
– Tämä aika on sellainen, että moni asia lannistaa. Osa biiseistä on syntynyt muutama vuosi sitten, pandemian aikoina, ja vuonna 2022 alkoi levy ottaa muotoaan. Tekstit ovat syntyneet viimeiseksi, ja kun uutisia seuraa huomaa olevansa lannistunut tämän ihmiskunnan kehityksestä: on sotaa, ilmastonmuutosta ja muita huonoja uutisia paitsi Archie Cruzin ja Iida Vainion lapsi, Laulainen naurahtaa.
Tekstit eivät ole tuulesta temmattuja. Koulukiusatuksi tunnustautuva Laulainen sanoo, ettei biisejä tarvitse satuilla.
– Refletkoin omaa sisintäni ja ympäröivää maailmaa läheltä ja kaukaa.
Levylle on laitettu realistisia odotusarvoja.
– Että se veisi meitä eteenpäin ja että levy kantautuisi niihin oikeisiin korviin. Promopaketin aukaiseminen ja levyn kuuntelu on arpapeliä. Levy itsessään on tehty niin hyvin kuin me vain on pystytty. Ja ylpeästi sanon, että tämä on kuluvan vuosikymmenen paras kotimainen levy, Lassi Pollari sanoo.
Metsäteollisuuskaupunki Äänekoski on metallimusiikin mekka.
– Juonen alkulähteenä on Suolahden vesijohtovesi ja vaneritehtaalta kuuluva jatkuva jyly eli matala vire. Alkukimmokkeeseen on varmasti liittynyt Alkulan tiloilta kuulunut soitto. Levyn päätösbiisi on sävelletty yhdessä J-V Hintikan kanssa, ja on ollut hienoa päästä tekemään hänen kanssaan yhteistyötä, kiitos siitä, Laulainen sanoo.
Mutta ennen varsinaista julkkaripäivää ja julkkarikeikkaa voi päästä fiilistelemään Scars of Solitudea akustisesti Willeen, jossa kuulee levyltä ensipuraisuja.
Albumin julkistamisen jälkeisenä päivänä pääsee vinyylisoittimien ja suoratoistopalveluiden ääreltä livekeikalle, kun bändin miehistö virittää soittimensa ”kotispesäänsä”, Bar Hurmokseen.
Scars of Solitude Willessä 9.10. ja Bar Hurmoksessa 12.10.
