Kaupungin YT-neuvottelujen tulos ja sitä seurannut kaupunginhallituksen päätös ovat herättäneet monissa kuntalaisissa ja henkilöstössä ihmetystä. Talouden vastuullisuuden näkökulmasta ratkaisujen pitäisi vahvistaa palvelujen vaikuttavuutta, osaamisen hyödyntämistä ja henkilöstön sitoutumista. Siksi on aiheellista kysyä, toteutuuko tämä kaikilta osin nyt tehdyissä ratkaisuissa.
On tärkeää todeta heti alkuun, ettei kyse ole perhekeskustoiminnan lakkauttamisesta. Opetus- ja kasvatusjohtaja on, 8.6.2026 valtuustolle vastatessaan korostanut, että perhekeskustoiminta, työntekijäresurssit ja yhteistyöverkostot säilyvät. Tämä on tärkeä viesti. Keskustelu koskeekin ennen kaikkea johtamisratkaisua ja sen vaikutuksia toiminnan kehittämiseen, henkilöstöön ja palveluiden tulevaisuuteen.
Perhetukikeskus Kerkkä on ollut yksi niistä toimintamalleista, joita on nostettu esiin myös vuoden 2025 arviointikertomuksessa myönteisenä esimerkkinä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa. Tarkastuslautakuntien yhteisarvioinnissa korostettiin, että lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin edistäminen edellyttää vahvaa perhekeskustoimintaa, monialaista yhteistyötä sekä palveluiden viemistä lähelle lasten ja perheiden arkea.
Siksi herää kysymys: miksi toimivaksi todetun kokonaisuuden johtaminen halutaan siirtää henkilölle, jonka kokemus kyseisen tehtäväkentän johtamisesta on vasta rakentumassa?
Kyse ei ole yksittäisen päiväkodin johtajan osaamisen vähättelystä. Päiväkodin johtaminen on vaativa tehtävä, joka ansaitsee täyden huomion. Kysymys kuuluu, onko järkevää siirtää laaja perhekeskusverkoston johtamisvastuu henkilölle, joka vasta opettelee tehtävän erityispiirteitä, samalla kun nykyinen tehtävää menestyksekkäästi hoitanut esimies siirretään tekemään aivan muuta.
Urheilusta löytyy tähän hyvä vertaus.
Yksikään menestyvä joukkue ei siirrä kesken kauden toimivaa päävalmentajaa sivuun vain siksi, että joukkue on onnistunut. Valmennuksen tutkimuksissa on todettu, että johtajan kyky innostaa, tukea ja luoda yhteinen suunta vahvistaa motivaatiota, sitoutumista ja tuloksia. Sama pätee työelämässä.
Kun työntekijä tekee työnsä hyvin, kehittää toimintaa ja saa tuloksia aikaan, mikä viesti organisaatiosta välittyy, jos palkkioksi annetaan siirto pois omalta osaamisalueelta? Millaisen viestin tämä antaa muulle henkilöstölle? Kannattaako kehittää toimintaa ja kantaa vastuuta, jos onnistumisen seurauksena oma työ muuttuu kokonaan toiseksi?
Äänekosken arviointikertomuksessa nostettiin henkilöstön sitoutuminen yhdeksi kaupungin vahvuuksista. Tätä pääomaa ei kannata kuluttaa kevyin perustein.
Siksi kysyn: miten tämä järjestely vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden palveluja? Miten se tukee perhekeskustoiminnan kehittämistä? Ja ennen kaikkea – miten se lisää henkilöstön motivaatiota ja uskoa siihen, että hyvä työ huomataan ja siitä palkitaan?
Lopulta kysymys on myös vastuusta. Viranhaltijoilla on oikeus tehdä organisaatioratkaisuja, mutta samalla heillä on niistä virkavastuu. Jos toimiva johtamismalli puretaan, osaamista siirretään syrjään ja henkilöstölle syntyy kokemus siitä, ettei onnistumisesta palkita vaan rangaistaan, on myös uskallettava kantaa vastuu seurauksista.
Lasten, nuorten ja perheiden palvelut ovat liian tärkeitä kokeilukentäksi. Äänekoskella ei ole varaa hukata osaamista eikä työyhteisöjen motivaatiota aikana, jolloin hyvinvoinnin haasteet ovat kasvaneet ja jokainen onnistuminen pitäisi ottaa käyttöön, ei sivuun.
Jalkapallossa sanotaan, että välillä kannattaa nostaa katse pallosta ja katsoa koko kenttää.
Tässä tilanteessa tuntuu siltä, että pallo on hukassa – ja samalla ollaan vaarassa mennä metsään.
Leila Lindell
maakuntaneuvos, kaupunginvaltuutettu (kesk.)
