Tämän hallituksen yksi musertavimpia toimia on ollut se, mitä Suomen monimuotoiselle ja tärkeälle kolmannelle sektorille on tehty. Kun summataan STEA-avustuksiin jo tehdyt sekä suunnitellut leikkaukset, olisi sote-järjestöjen rahoitus vuonna 2027 noin 190 miljoonaa euroa, eli lähes puolet vuoden 2024 tasoon verrattuna.
Leikkauksilla on ollut jo nyt merkittäviä vaikutuksia sote-järjestöjen toimintaan. Yhä useampi mielenterveys- ja päihdeongelmasta kärsivä jää yksin ongelmansa kanssa, erityisryhmien välttämättömät tarpeet eivät tule kuulluiksi yhtä hyvin ja koulutusten järjestäminen sekä työn koordinointi ovat vaikeutuneet. Myös ennestään korkea työttömyys vain kasvaa, kun järjestöt eivät pysty rahoituksen epävarmuudesta johtuen palkkaamaan työntekijöitä. Vuodelle 2027 tuleva noin 80 miljoonan vähennys sekä uudet avustusten jakokriteerit kuihduttaisivat sote-järjestöjä entisestään.
Esimerkiksi matalan kynnyksen mielenterveyspalveluistaan tunnettu MIELI ry ja jopa Suomen suurin ehkäisevän päihdetyön järjestö EHYT ry ovat joutuneet aloittamaan muutosneuvottelut ennakoimattomaksi muuttuneen rahoituksen vuoksi. Kehitysvammaisten oikeuksien edistämisestä tunnettu Kehitysvammaliitto olisi ennakkotietojen mukaan vaarassa menettää yleisavustuksensa lähes kokonaan, mikä vaarantaisi koko järjestön olemassaolon. Lukuisat muutkin sote-järjestöt kamppailevat toimintansa tai jopa olemassaolonsa säilymisen kanssa resurssien vähentyessä, vaikka työn tarve yhteiskunnassa vain kasvaa. Halin ja Sosten julkaiseman tiedotteen mukaan jopa 40% sote-järjestöistä olisi vaarassa kadota kokonaan.
On käsittämätöntä olettaa, että rahoituksen leikkaamisella lähes puoleen ei olisi vaikutusta järjestöjen kohtaavaan työhön. Totuus on kuitenkin se, että yhä vaativampaa ja kalliimpaa tukea tarvitsevia tulee olemaan enemmän, kun ennaltaehkäisevästä työstä säästetään. Monien ei terveydellisperusteisten ryhmien, kuten vanhusten, vammaisten ja seksuaalivähemmistöjen äänen kuuluminen ja oikeuksien toteutuminen heikentyvät, kun heidän etujaan ajavien järjestöjen mahdollisuudet STEA-avustuksiin heikkenevät uusien jakokriteerien myötä. Pahoinvoinnin ja syrjäytymisen kasvavat kustannukset tulevat yhteiskunnan ja veronmaksajien maksettavaksi.
Järjestökenttä on hyvinvointiyhteiskunnan palomuuri, joka puuttuu ongelmiin varhain ja ennaltaehkäisee julkisen sektorin kustannusten kasvua. Sillä on myös merkittävä rooli erityistä tukea tarvitsevien ryhmien oikeuksien ja tuentarpeiden puolestapuhujana. Kestäviä säästöjä ei saada hyvinvointia heikentämällä, vaan vahvistamalla sitä. Julkinen sektori ei pysty yksin korvaamaan järjestöjen tekemää merkityksellistä työtä. Siksi sote-järjestöjen rahoitus on turvattava. Myös uudenlaisia tapoja palvelujen järjestämiseen sekä yhteistyömalleja kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa on kehitettävä vastaamaan kasvaneeseen avuntarpeeseen.
Järjestökenttä ei tarvitse lisää kurjistamista, se tarvitsee kunnianpalautuksen.
Timo Pasanen
Kirjoittaja on Yhteisöpedagogi, Äänekosken kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja asettumassa ehdolle vuoden 2027 eduskuntavaaleissa
