Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuuston säästöpäätökset ja Suolahden Kotisataman lakkauttaminen herättävät syvää huolta. Aluevaltuuston 9.6.2026 hyväksymä valtiovarainministeriön arviointiryhmän raportti luo pöytään karut luvut: hyvinvointialueen on katettava yli 300 miljoonan euron alijäämänsä vuoteen 2030 mennessä.Tämä tarkoittaa vuosina 2026-2030 peräti 782 miljoonan euron suuruista säästöohjelmaa.
Nämä leikkaukset näkyvät arjessamme kylmästi. Asukkaat nähdään pelkkinä budjettiviivoivana, kun jättimäiset säästöpaineet ja seinien vuokrat ajavat ihmisarvon edelle.
Äänekosken alueen kehityssuunta on hälyyttävä. Julkiset hoivapaikat katoavat vauhdilla, ja tilalle jää vain yksityisten yritysten tarjonta.Konginkankaalta on jo suljettu perinteikäs palvelukeskus Köminkoti. Sumiaisissa Sumiaiskoti on yksityisellä toimijalla, Äänekosken keskustassa uudet yksiköt ovat samoin pörssiyhtiöiden hallussa.Nyt myös Suolahdesta viedään 38 asukkaan koti, koska hyvinvointialue ja kansainvälinen hoivajätti eivät säästökuurilla pääse sopimukseen rahasta Ylen Uutisten kertomalla tavalla.
Järjestettävät tiedotustilaisuudet ja kuulemiset tuntuvat pelkältä muodolliselta teatterilta.Päätökset on tehty kabineteissa jo ennen kuin kukaan kysyy vanhukselta tai omaiselta mitään.
Tässä herää kysymys: kuka näille hoitojäteille maksaa heidän vaatimansa markkinahinnat, kun julkisella puolella ei rahaa ole? Pörssiyhtiöt eivät tee diokoniatyötä. Niille on taloudellisesti halvempaa jättää uusi, alle kymennen vuotta vanha Kotisataman rakennus vaikka tyhjilleen tai muuttaa se käyttötarkoitus muille asiakasryhmille kuin suostua säästöehtoihin.Tämä kylmä fakta johtaa pelottavaan kehitykseen: hyvinvointialueiden välille syntyy räikeän eriarvoista palvelua riippuen siitä,missä vanhus sattuu asumaan.
Muuallakin Keski-Suomessa soten vakavat seuraukset tuntuvat jo.
Varoittava esimerkki on Luhangan palvelukeskuksen Tuuliharjan lakkauttaminen, jonka myötä koko kunnasta katosivat viimeisetkin ympärivuorokautiset hoivapaikat.
Vanhusten on pakko muuttaa pois kotiseudultaan.
Soten valuvioille olisi ollut toinenkin vaihtoehto. Esimerkiksi Ruotsissa vanhustenhoito on kuntien vastuulla.Siellä katsotaan, että kunta tuntee asukkaansa ja pystyy järjestämään hoidon lähellä kotia. Suomi ottaa mielellään mallia Ruotsista monessa muussa asiassa, mutta miksi ei tässä? Meiltä valta vietiin kauas kuntalaisista, ja tulos on tässä.
Tilanne tuo mieleen historian synkät ajat – huutolaisuuden.Vanhustenhoito valuu pisteeseen, jossa katsotaan vain sitä kuka hoitaa halvimmalla. Kun säästöt ratkaisevat ja kilpailu viedään äärimmilleen, vastaan tulee vääjämättä hoidon laadun heikkeneminen ja henkilöstön uupuminen. Onko tämä todella se arvokas vanhuus, jonka haluamme yhteiskunnassamme tarjota.
Marke Tuominen (varavaltuutettu.maltil.)
