Siitä on jo 35 vuotta kun Mopoista loppui kakstahti. Vuosikymmenten kiihkeän odotuksen jälkeen tankki on täytetty ja Mopot kaasuttelee ÄKS-rokkiin Pub Markuksen lavalle.
Jokainen on luultavasti haaveillut siitä, että saisi edes päivän nuoruudestaan takaisin. Niin haaveilin minäkin ja päätin tammikuussa ottaa yhteyttä Teijo Hintikkaan ja Timo Korhoseen. Kysyin voitteko auttaa?
– Istuimme Teijon kanssa aikamme kiikkutuoleissamme, ja pohdimme Marjon kysymystä. Voisiko Mopot herätä henkiin? Aikamme pohdittuamme asia kirkastui: kyllä. Mopot on taas elossa ja tulossa kotikaupunkiin, basisti Korhonen kertoo.
Ihan lennossa ei asiaan lämmetty. Takana oli yksi melkein tehty comeback, eikä alkuperäisen bändin yhteen saattaminen ollut yksinkertaista. Mopot tulee takaisin 80-prosenttisesti, originaaleja Teijon ja Timon lisäksi on kitaristi Jouni Keränen.
– Pyysimme mukaan nuoriso-osastoa ja kotikaupungin poikia eli Rossin Jasua ja Hakalaxin Juhoa. Neuroosiliiton ohjelmistossa on Mopot-biisejä, joten valinta oli siinä mielessä helppo. Rumpuja paukuttaa Kaide Luumäki. Ollaan tosissamme liikenteessä ja haluamme, että bändi soi hienosti. Niin kuin Mopot aikoinaan, solisti Hintikka kertoo.
MOPOT SYNTYI Keräsen autotallissa vuonna 1976, kun lukiota käyvät Teijo ja Jouni haaveilivat bändistä.
– Albert Järvistä kuunnellessa oma bändi tuntui kaukaiselta haaveelta. Soittotaidon puutteen ei annettu häiritä. Tarvittiin enää rumpali ja basisti. Kariojan Tarmo ei voinut kieltäytyä tarjouksesta: osta rummut ja opettele soittamaan niin pääset bändiin. 17-vuotias Timo kiinnitettiin basistiksi, Teijo muistelee.
Punkista huhuttiin ja lehdetkin siitä kirjoittivat. Keräsen autotallissa oltiin jo hoksattu punkin olemus: jokainen saa soittaa ja laulaa.
– Me ei pureuduttu epäkohtiin, sillä Suolahdessa oli niin mukavan leppoisaa. Me lauloimme tytöistä ja muusta kummallisesta. Biisit olivat pariminuuttisia ja kitarasoolot kiellettyjä, Teijo muistelee.
Bändille löytyi nimi Lontoosta, kun interrail-reissulla eteen sattui Johnny Moped -seinäkirjoitus. Mopot-niminen yhtye seikkaili myös Teijon kaverin Ilkka Liukkosen piirtämässä sarjakuvassa.
– Mopot kuulosti etäisesti samalta kuin Ramones. Vuonna -78 näimme Ramonesin livenä Helsingin työväentalolla. Keikka naulitsi tyylilajin ja New Yorkin asfalttiviidakon Ramo-asenne sopi täydellisesti Suolahden sorateille.
OMAKUSTANNE EP tehtiin punk-tyyliin, eli kaikki tehtiin itse. Soundin postimyynti-ilmoituksessa markkinoitiin levyä täkyn kera.
– Lupasimme 15 markkaa maksavasta levystä vitosen alennusta, jos tyttö lähetti kuvan itsestään.
EP sisälsi neljä Ramones-henkistä kappaletta yhteiskestoltaan kuusi minuuttia. Kappale Neekeripojat sai radiosoittoa. Omakustanne poiki pian diilin Johanna -kustantamon kanssa.
– Atte Blom ei kuunnellut levyämme, mutta piti kansikuvasta. Hän esitti Jyrki Siukoselle, että kirjoittaa meille ja ehdottaa singlen tekemistä. Maaliskuussa 1981 ilmestyi single, jossa biisit Rakastan sua ja Kansikuvatyttö.
Läpimurto jäi haaveeksi. Mopot lämmitteli Suomen kovimpia tähtiä, muun muassa Hurriganesia, Vaavia ja Maukka Perusjätkää.
– Takahuoneisiin ei ollut liiemmälti asiaa.
MOPOT HYYTYI, kun yksi toisensa jälkeen muutti Suolahdesta Helsinkiin. 35 vuotta myöhemmin Mopot palaa kotikaupunkiinsa ÄKS-rokkiin sokeriksi pohjalle.
– On treenattu ja muisteltu vanhoja. Toivottavasti emme jää tilaisuuden musiikilliseksi pohjanoteeraukseksi, kuten Sisä-Suomen Lehti Torirock -arviossaan aikanaan kirjoitti.
Kerro meille Mopot -muistosi ja lähetä kuvia osoitteeseen toimitus@aksa.fi
Mopot on luvannut palkita parhaat arkistokuvat kolmella EP:n uusintapainoksella nimikirjoituksin!
ÄKS-Rock Pub Markuksessa 27.-28.5. Mopot -comeback lauantaina 28.5.
TEKSTI MARJO STEFFANSSON, KUVA MIA BOSTRÖM, ARKISTOKUVAT: MOPOT JA TEIJO PIILONEN