Äänekoskelaisella Tommi Kurtilla on jo puolentoista vuoden kokemus seurakuntamuusikon työstä.
Osa-aikainen seurakuntamuusikon pesti alkoi maaliskuussa 2022.
– Haettiin seurakuntamuusikkoa ja laitoin paperit vetämään. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun sain lähteä kehittämään seurakunnalle uutta alaa, Tommi Kurtti sanoo.
Muusikon työ on kiinnostanut aina.
– Olen muiden töiden ohella tehnyt muusikon töitä melkein koko ikäni. Muutimme vaimoni kanssa Äänekoskelle joulukuussa 2019 ja nyt me molemmat olemme saaneet töitä tästä uudesta kotikaupungista. Se on aivan huikea juttu.
Seurakuntamuusikon työ ei ole koko aikaista, kun työaika on 60 prosenttia.
– Käyn Tikkakoskella konepajatöissä. Olen alkanut toivoa, ettei se ole minulle niin sanottua eläkehommaa. Musiikki ja sen parissa työskenteleminen on minulle ominaisinta, ja tykkäisin tehdä tätä enemmänkin, Kurtti sanoo.
Pääninstumentti löytyy kosketinsoittimien parista. Tommi bongasi kirkkourut jo ennen kuin ylsi mahtipontisen soittimen polkimille. Kurtti sanoo olevansa tekninen ihminen, joten urut kaikkine monimutkaisine tekniikoineen ja äänimaailmoineen kiinnostavat.
– Urut, niiden soittaminen ja saundi ovat vahvoja kiinnostuksen kohteita. On mieletöntä päästä sisälle urkujen ääneen: mikä pilli kuulostaa miltäkin, mikä äänikerta minkäkin näköinen ja mitä varten se on sellainen. Olen tarttunut haasteisiin ja lähtenyt sovittamaan rytmimusiikkia uruille. Musiikin kuuntelussa annan arvoa sille, miten soitetaan kuin että mitä soitetaan. Jos soittaja saa tuotua soitosta tunteen kuulijan korvaan, niin silloin on onnistunut.
Äänekosken kirkkojen urut ovat tulleet jo hyvinkin tutuiksi.
– Äänekosken kirkon urut ovat minulle tutuimmat. Jokainen urku on oma yksilönsä, jolla omat soundinsa ja konstinsa, Kurtti sanoo.
Työ on ollut monipuolista. Jo virkaa hakiessa kerrottiin, että pääsee tekemään laidasta laitaan.
– Vedän muskareita ja työalueeni käsittää myös nuoret. Kaikki mitä nuorten kanssa puuhataan olen niissä mukana. Ensin pitää hengailla nuorten kanssa, ennen kuin uskaltaudutaan soittamaan. Tämän kulttuurin rakentaminen on jo hyvässä vauhdissa. Kanttoreilta ei tahdo löytyä aikaa nuorison kanssa jammailuun, kun toimitukset ja jumalanpalvelukset täyttävät työkalenteria. Tätä ennen ei ole Äänekosken seurakunnassa voitu järjestää kantahenkilökunnan toimesta musiikkitoimintaa nuorille.
Kesän rippileirit työllistivät.
– Kävin jokaisella leirillä. Olen hommannut musiikkikalustoa, ja koettanut luoda fiilistä, että riparilla saa laulaa ja soittaa.
Koska Äänekoskella ei ollut aikaisemmin seurakuntanmuusikkoa, on Kurtin työnkuva muuttunut tehdessä.
– Ehkä olisi ollu helpompaa astua valmiisiin saappaisiin, mutta toisaalta olen nauttinut kaikista uusista kokemuksista, jota olen työni kautta saanut. Tällainen 60 prosentin työaika ei anna mahdollisuutta toteuttaa kaikkia ideoita, joita mieleen on tullut.
Seurakuntamuusikko kohtaa työssään ihmisiä.
– Kun treenaan kirkkosalissa, saattaa penkkiin istahtaa satunnainen henkilö, joka haluaa kuunnella musiikkia tai tulla keskustelemaan.
Työn sokeri ja suola on musiikin lisäksi ihmisissä. Työn kuvaan sisältyy häiden ja hautajaisten lisäksi myös jumalanpalvelukset sekä erilaisten konserttien järjestäminen.
– Jos muusikko voi käyttää työaikaan soittamiseen, niin se ihanteellinen tilanne. On myös hienoa olla tuottamassa ihmisille elämyksiä musiikin kautta. Pistän itseni kunnolla likoon, olen sitten muskarissa lasten laulujen parissa tai hautajaisissa soittamassa vainajan lempikappaletta.
Tommi Kurtti on soittanut progea ja tehnyt tanssikeikkaa. Mutta mikä onkaan seurakuntamuusikon lempivirsi.
– 510, sanoo Tommi Kurtti hetkeäkään miettimättä.
