Angry Birdsit ovat tuttuja kaikille. Kaikki suomalaiset, ja nyt myös jääkiekkoa seuraava maailma tuntee myös HockeyBirdin ? jonka on luonut entinen äänekoskelainen Toni Kysenius.
– Haluamme korostaa, että sillä ei ole mitään tekemistä Angry Birdsien kanssa, sanoo graafikko Toni Kysenius, HockeyBirdin suunnittelija.
Sen verran toki on, että lintuhahmot muistuttavat etäisesti toisiaan ? olisivatko jopa sukulaisia… Ja siinä mielessä, että Kysenius on Angry Birdsin takana olevan menestysfirma Rovion yksi päägraafikoista.
Kaiken lisäksi hän on saanut ensi askeleensa uralleen Äänekoskella!
– Kyllä, perheemme asui viitisen vuotta Äänekoskella 1980- ja 90-lukujen taitteessa. Kävin vielä lukion ensimmäisen luokan siellä, eli se oli juuri sitä vaihetta, jolloin nuori miettii, mitä rupeaisi isona tekemään.
Vantaalla syntynyt Kysenius sai Äänekoskella vauhtia piirtämisharrastukseensa.
– Minulla oli hyvä onni, sillä luokanvalvojinani oli kuvaamataidon opettajia, ensin Erkki Koskinen ja sitten lukiossa Arvi Saari. Kumpikin tuki voimakkaasti harrastustani. Yhtenä kesänä sain stipendin Äänekosken taiteilijaseuran leirille, jolla oli iso merkitys.
Lukion jälkeen Kysenius pääsi Taideteolliseen korkeakouluun graafisen suunnittelun linjalle. Opiskeluaikana Kysenius pääsi tekemään muun muassa Porin Jazzin vuoden 2000 mainosjulisteen. Armeija-aikanaan hän uudisti Ruotuväki-lehden ulkoasun.
Ennen viime maaliskuussa alkanutta Rovio-pestiään hän ehti olla kahdeksan vuotta Mr.Goodliving ?nimisen pelifirman palveluksessa.
– Pelimaailma on kiinnostanut aina. Voin tunnustaa, että pelasin Angry Birdsia päivittäin jo ennen kuin menin firmaan ? ja pelaan vieläkin.
Kun Jääkiekkoliitto pyysi Roviolta ehdotusta kisamaskotiksi, Kysenius tarttui haasteeseen mielellään. Piirtämisen lisäksi urheilu on nimittäin ollut lähellä sydäntä.
– Olin Äänekoskella mukana sekä Huiman että ÄU:n toiminnassa. Jalkapalloa ja koripalloa olin pelannut ennenkin, Äänekoskella yleisurheilu tuli mukaan vahvasti.
Urheilu-uran huipentuma oli 16-vuotiaiden Suomen mestaruus pituudessa tuloksella 699. Seitsemän metrin raja jäi ylittämättä.
– Kieltämättä se kaivelee. Tuossakin kisassa tuo 699 oli vasta kolmanneksi pisin hyppyni, mutta ne kaksi olivat vähän yliastuttuja.
Pääkaupunkiseudulle paluun jälkeen urheilu jäi, sillä piirtäminen vei mukanaan.
– Huomasin, että minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia kuin korkeintaan kansalliseen kärkeen.
Nyt Kysenius asuu synnyinkaupungissaan Vantaalla ja on töissä Roviolla Espoon Keilaniemessä.
– Äänekoskella ei ole tullut käytyä. Siellä on pari vanhaa ystävää, mutta suurin osa kavereistani on muuttanut pois sieltä. Kivalta tuntuu silti miettiä siellä vietettyjä vuosia.
Teijo Piilonen
