Nuorena aikuisena vietin paljon aikaa ja asuinkin joitakin vuosia pääkaupunkiseudulla. Silloin tuli tutuksi termi ”junan tuoma”, jolla tarkoitettiin kaikkia ei-syntyperäisiä helsinkiläisiä, näin kertoo konginkankaalainen Tuula Laine.
Junan tuomat paljastivat itsensä heti, jos erehtyivät puhumaan Hesasta ja hesalaisista. Stadilaiset ovat kotoisin Stadista, muut on juna tai jokin muu kulkuneuvo tuonut Helsinkiin ja heistä on tullut helsinkiläisiä.
Muutimme Konginkankaalle 90-luvun loppupuolella, ja olen huomannut aika ajoin pohtivani kotiseutuasiaa. Onko tämä minun kotiseutuani ja voinko tuntea kotiseuturakkautta tätä paikkakuntaa kohtaan, kun olen (ainakin vielä) yli puolet elämästäni asunut jossain muualla? Tuntuu, että aina kun tapaan uusia ihmisiä, on heillä joku sukulainen tai tuttava, joka asuu täällä tai on kotoisin Konginkankaalta. Jo ennen kuin he kysyvät, voisin vastata, että ei, en tiedä sellaista taloa enkä tunne sen ja sen nimisiä ihmisiä. Koska en ole kotoisin täältä ja lisäksi olen varustettu kasvo- ja nimimuistilla, jolle voi antaa arvosanan välttävä. Korkeintaan.
Jos joku kiinnostuu enemmälti historiastani, kerron yleensä olevani keskisuomalainen. Olen syntynyt Viitasaarella ja viettänyt siellä kaikki lapsuuteeni kesät ja muutkin loma-ajat. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni asuin Jyväskylässä. Sekä Viitasaareen että Jyväskylään liittyy monia ihania muistoja ja tunnen nostalgiaa, kaihoa ja rakkautta molempia paikkakuntia kohtaan. Yhtä lailla rakastan nykyistä kotipaikkaani Konginkangasta.
Onneksi ei kuitenkaan tarvitse laittaa arvojärjestykseen, mikä paikkakunnista on tärkein, rakkain tai eniten oma. Tähän suuntaan ajatukseni suuntautuivat näköjään jo kuusi vuotta sitten, kun osallistuin Konginkankaan Runomaisteri-kilpailuun alla olevalla runollani. Mutta lopullisesti asian ymmärsin vasta tällä viikolla, kun Kömin Killan kokouksessa oli näytillä koekappaleet T-paidoista, joissa oli puu, jonka juuret lepäsivät tekstin ”Juuret Keski-Suomessa” päällä.
Omalta osaltani voisin siihen lisätä, että juuret Keski-Suomessa ja syvällä!
Minun Konginkangas – Sagnaknignok nunim
Monet, monet, lukuisat kerrat siitä ohi ajettiin
”Sagnaknignok” Anglian takapenkillä sisarusten kanssa kilpaa hoettiin.
Ei kaartanut isä koskaan Konginkankaalle
kiire oli pohjoisempaan, mökille.
Enpä arvannut silloin, että täältä vielä löydän kodin,
täällä asumme kera lasten, koirien ja hevostemme.
Ja lapset edelleen ”Sagnaknignok” hokevat
rakkaaksi kodiksi tämän tienoon kokevat.
Ja me vanhemmat vannomme:
vain jalat eellä täältä lähdemme!
Monet pienen kylän elämää parjaavat:
naapurit tietävät asiasi parhaiten, sanovat.
Itse en siitä välitä, en ole edes huomannut
vaan ihan päinvastoin olen asiaa miettinyt.
On elämä täällä leppoisaa
asuminen turvallista ja mukavaa.
Kun kerran lapsi oli kotimatkalla johonkin kadonnut
ei äidin kauan tarvinnut olla hätääntynyt
rauhoituksen toi soitto Salelle:
tuolla se meni leikkikentälle –
olisiko ollut kanssa Lauran –
jätskit tästä ostivat, eivät viipyneet kauan!
Ja jos nuori pahuuden tielle erehtyy
sana kyllä kiireen vilkkaa kotiin kantautuu.
Ei tarvitse äidin haistella hajua hengen
sillä jo ennen lapsen kotiintuloa tietää
ajan,paikan, tekoset ja kanssa kenen!
Myös apua täällä saa aina kun tarvitsee
ei sellaista hommaa, mitä joku kankaalainen ei tee:
hiukset, hieronta, hevoshommat tai huumori –
aina löytyy joku Mervi, Pirjo, Heikki tai Santeri
putket, sähköt, sahuu, kaivuu –
Jukka, Alpo, Hannu – kukapa muu?
Niin silloin lapsena kevätjuhlassa
hienoissa juhlavaatteissa, kukkamekossa
Männikkömetsät ja rantojen raidat! lauloin täysin palkein
Nyt vanhempana samaa laulua hyräilen paljon pienemmin elkein.
On mulla naapurusto ja kotipaikka verraton
Täällä on kaikki mi kallista on!
Tuula Laine, farmari-Volvon Konginkankaalle v. 1998 tuoma Konginkankaan Runomaisteri vm. 2016 (jaettu 1. sija) Kotiseutuyhdistys Kömin Killan sihteeri
Tänään keskiviikkona (11.5.) ilmestyneessä printtiäksässä sattui monta toimituksessa sattunutta mokaa, jota pyydämme anteeksi tämän jutun kirjoittaja Tuula Laineelta. Printissä rivit ovat menneet runon kohdalla sekaisin, otsikko on väärä ja otsikon alla on myös väärä kirjoittajan nimi. Onnistuimme kuitenkin laittamaan tekstin alle oikean kirjoittajan. Nöyrimmät pahoittelut!
