Omien lastensa pahoinpitelyistä epäilty noin 45-vuotias äänekoskelainen nainen vältti tapausten käsittelyn tuomioistuimessa. Kihlakunnansyyttäjä katsoi, että näyttöä oli yhdestä pahoinpitelystä, mutta päätti jättää syytteen nostamatta.
Esitutkinnassa epäiltiin naisen pahoinpidelleen kaikkia kolmea lastaan. Kaikki lapset olivat tapahtuma-aikaan kesällä 2010 alle kymmenvuotiaita. Nuorin oli noin nelivuotias.
Todistajina tutkinnassa olivat perheen naapurit. He olivat tehneet havaintoja, jotka viittasivat lasten ruumiilliseen kurittamiseen.
Yhdellä naapurilla oli väkivallasta näköhavainto. Todistaja kertoi nähneensä äidin vetäneen vanhinta lastaan hiuksista niin, että tämä joutui kulkemaan pakotettuna perässä.
Toinen naapuri kertoi kuulleensa seinän takaa äidin nimittelevän vanhinta lastaan ja huutaneen tälle. Naapuri kuuli myös lapsen huutaneen muun muassa ”älä lyö enää” ja ”sattuu”. Tilanne jatkui pitkään ja lapsi myös itki kuuluvasti. Seuraavana päivänä naapuri näki lapsen poskipäässä mustelman.
ÄITIÄ EPÄILTIIN myös pienempien lasten pahoinpitelyistä. Äidin oli kuultu uhkailevan lapsiaan lyömisellä. Naapurit olivat kuulleet lasten myös itkevän.
Yksi todistajista kuuli kahden pienemmän lapsen valitusta ja pyyntöjä siitä, ettei hakattaisi enää. Joku tytöistä oli sanonut ”älä hakkaa sitä enää”.
Lasten kertomukset olivat osin ristiriitaisia. Oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön haastatteluissa ei tullut ilmi mitään, mikä olisi vahvistanut olettamuksen pahoinpitelyistä. Toisaalta epäilyä ei voitu myöskään poissulkea.
Kahden pienemmän lapsen kohdalla näyttöä rikoksesta ei ollut. Vanhimman kohdalla syyttäjä joutui puntaroimaan asiaa tarkemmin.
Oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön lausunnon mukaan vanhin lapsi puolusti perhettään voimakkaasti eikä halunnut tuoda esiin mitään negatiivista. Yksikkö katsoi, ettei haastattelua voi kuitenkaan pitää luotettavana, ja että vanhemmat ovat voineet vaikuttaa lapsen kertomukseen.
SYYTTÄJÄ PERUSTELI toimenpiteistä luopumista sillä, että todistettu teko oli ainutkertainen. Päätökseen vaikutti sekin, että sitä päästiin tekemään yli neljä vuotta tapahtuneen jälkeen.
Lisäksi pahoinpitelyn viiden vuoden vanhenemisaikakin olisi jo oikeuteen mennessä ollut lähellä. Jos teko olisi katsottu lopulta lieväksi pahoinpitelyksi, rikos olisi ollut jo vanhentunut.
Syyttäjän mukaan vanhimman lapsen sijoittaminen perhetukikotiin rikostutkinnan aikana voi pitää laissa tarkoitettuna muuna seuraamuksena. Oikeudessa mahdollisesti langetettua tuomiota syyttäjä olisi pitänyt tässä tapauksessa kohtuuttomana.
Onkohan lapset saanut selkäänsä tämän jälkeenkin? Oikeus on joskus omituinen Suomessa. Lapsia tuntuu saavan raiskata ja pahoinpidellä ihan tuosta vaan, ilman seurauksia ainakin.