Äänekoskelaisen Sini Kankaan runokirja Kaari julkistettiin lauantaina. Upean lämminhenkinen tunnelma ja avoimesti kerrottu runoilijan oma elämänkaari sai monet kyyneliin.
Runo on elämän suola, lohduttaja ja piilopaikka johon voi mennä – näin lausui ex-tempore runoilijaksi ryhtynyt Olga Kolari lämminhenkisessä runokirjajulkkareissa Kahvila ja Olohuone Willessä, ja soitti ajatuksia herättäneen pikarunon jälkeen säveltämänsä teoksen kanteleelle. Tilaisuuden juonsi Tiina Oksanen-Vehkala.
Kaari -runokirjaan on Kangas kerännyt runoja elämänsä koko polulta. Kiitoksia runokirjan valmistumiseksi sai moni taho:
– Kiitos kun tulitte viettämään runokirjani syntymäpäivää, Kangas huokaisi.
Tamperelainen pienkustantamo Mediapinta antoi Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuonna sadalle onnekkaalle mahdollisuuden kirjan julkaisuun. Sauma saada esikoiskirjalle kustannussopimus on erittäin pieni, ja runoja kirjoittavan vieläkin pienempi. Sini Kangas on yksi onnekas, ja nyt hänen runonsa ovat muuttuneet sananmukaisesti lihaksi.
– Oli upeaa saada pöytälaatikkorunoilijana tekstinsä julkaistavaksi. Kustantajan lisäksi haluan kiittää ystäviäni ja läheisiäni, jotka ovat pyyteettömästi auttaneet tämän kirjan aikaansaantia. Kiitos myös Koskelan luovan kirjoittamisen ohjaaja Jarna Pihlajamäelle, joka kannusti tekstien lähettämiseen. Kiitos myös löytökissalleni Nyyti Lyytiselle, joka näppäimistöllä tassutellen jaksoi uutterasti hioa ilmaisuani, Kangas luetteli kiitoksia.
Runoilijan ensimmäiset hengentuotteet ovat syntyneet tikkukirjaimin.
– Pianistiäitiäni kuunnellen syntyi seuraava säepari: ”Äiti soittaa nuotista, kakku lensi vuotista”, Kangas muistelee uransa alkusäkeitä.
Humanistisessa ilmapiirissä kasvanut Kangas kertoo, kuinka sadepäivänä hän istui isänsä kanssa kuistilla ja kuinka he lukivat toisilleen runoja ääneen.
– Erityisesti paneuduimme Kaarlo Sarkian runoihin, sillä isäni uusi puoliso kuuli tekstiilitaiteilijana runot väreissä ja juuri Sarkian runoissa oli hänen mielestään se oikea sävy. Sen aikaisissa runoissa käsittelin ihmisyyttä ja isä kannusti minua henkisiin syväsukelluksiin, Kangas muistelee.
Rakkaudet ovat kirvoittaneet runonsuonen sykkeeseen oikein urakalla.
– Avioeron jälkeen tapaisin ristiriitaisen ja mustapartaisen miehen. Hänen rinnallaan minusta tuli minä – vahvistuin ja lakkasin pyytelemästä anteeksi, sitä jos olin hengittänyt toisten ilmatilasta happea. Hän oli puolikkaani ja sielunveljeni, karvainen muusani. Vaikka hän muutti kaksi vuotta sitten toiselle tähdelle, niin yhä hän kiskoo minusta runoa ja proosaa, laulujakin, Kangas sanoo.
Jori Mäenpää ja Taina Myyryläinen esittivät kaksi Kankaan sanoittamaa ja säveltämää laulua. Upeita teoksia, molemmat ja upeasti tulkittuna. Ehkä saamme alkaa odottaa myös levyjulkkareita?
MARJO STEFFANSSON
Onnea pikkusiskolle? Luen kirjaasi uudelleen ja uudelleen ja ajattelen sinua ja runojesi taustaa…Olisipa äitimmekin vielä lukemassa, suri usein sitä, että Suvin hienot runot jäivät kirjoituspöydän laatikkoon, mutta eivät enää. Ethän unohda , että sinulla on vielä paljon annattavaa myös musiikin välityksellä.
Isosisko Leena Västeråsista.