Suomalainen yhteiskunta on kriisissä. Osa kriisistä kumpuaa kansainvälisistä taloussuhdanteista, joihin voimme vaikuttaa vain rajallisesti – mutta osa kriisistä on rakennettu itse. Sen osan taustalla on ilmeinen piittaamattomuus yhteistä valtiotamme kohtaan: Suomen perälauta vuotaa.
Länsimainen yhteiskuntajärjestys perustuu tasapainoon yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Viimeisten vuosikymmenien ajan suomalaisessa lainsäädännössä on korostettu yksilön oikeuksia ja viitattu kintaalla yksilön velvollisuuksille yhteisöä kohtaan.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tuomioistuimet myöntävät rangaistuksissa paljousalennusta. Jos teet yhden rikoksen, saat siitä lainmukaisen tuomion. Kun tekoja on kaksi tai kolme, niistä tuomitaan enää osia. Nyrkkisääntönä teot ovat ilmaisia neljästä eteenpäin: ne eivät enää kasvata rangaistuksen kokonaismäärää. Kuudestakymmenestä murtovarkaudesta tuomitaan sama rangaistus kuin kolmesta. Silti asianomistajien – useimmiten pienyrittäjien ja liikkeenharjoittajien – vahingot nousevat kymmeniin tuhansiin. He eivät saa paljousalennusta.
Tuomioistuin ei kuitenkaan ole ainoa taso, jossa rangaistusta leikataan. Vankeutta suorittaessaan rikoksentekijät vapautuvat kärsittyään tuomiosta korkeintaan kaksi kolmannesta, ensikertalaisina vain puolet. Nuoret rikoksentekijät suorittavat rangaistuksestaan vain kolmasosan. Kun tuomioistuin antaa ilmaiseksi ja rikosseuraamusvirasto leikkaa vankeudesta tosiasiassa valtaosan pois, on syytä kysyä, onko tekijä saanut likimainkaan sitä tuomiota, joka hänelle olisi rikoslain valossa kuulunut.
Merkittävä osa alle 35-vuotiaista poliisin asiakkaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Ihmettelen, millä logiikalla yhteiskunta määrittelee heidät kykenemättömiksi työhön. He kykenevät murtautumaan vaikeisiin tiloihin, ajamaan pakoautoa, käymään tuottavaa kauppaa varastetulla tavaralla, väärentämään ahkerasti asiakirjoja ja vastustamaan väkivaltaisesti virkamiehiä. Rikollinen elämäntyyli palkitaan myöntämällä näille muuhun työhön sopeutumattomille henkilölle eläke. Onko oikein, että yhteiskunta myöntää täydet oikeudet, mutta lakkaa vaatimasta mitään?
Heikompaa tulee auttaa, apua tarvitsevaa tulee tukea, mutta vapaamatkustamisella on oltava rajansa. Näen työssäni päivittäin, kuinka tietyt suomalaiset vähät välittävät lähimmäisistään tai yhteiskuntamme laeista. Tästä huolimatta he nauttivat täysiä – ja mielestäni usein kohtuuttomia – etuisuuksia samalta yhteiskunnalta, jotka heidän lähimmäisensä kustantavat verovaroin. Kiitos tästä osoitetaan omaisuus- ja väkivaltarikoksin, jotka kohdistuvat toistuvasti, mutta sattumanvaraisesti saman asuinympäristön ihmisiin.
Edellä kuvatut asiat ovat poliittisia valintoja. Ne voidaan muuttaa, jos tahtoa on. Suurilla puolueilla ei ole sitä ollut: nykyjärjestelmä on heidän luomuksensa. Suomesta on rakennettava yhteiskunta, jossa yksilön oikeudet turvataan, mutta häntä vaaditaan myös huolehtimaan velvollisuuksistaan.
Heillä, jotka hylkäävät velvollisuutensa yhteisöä kohtaan ja hyökkäävät sitä vastaan toistuvin rikoksin, ei kuuluisi olla suojanaan sen korostetumpaa oikeusturvaa ja sosiaaliturvaa kuin muillakaan. Vapaamatkustamista vastaan voidaan taistella, mutta se on tehtävä suoraselkäisin toimenpitein ja katutasossa. Sosiaalitoimen ja poliisin suorituskyvyn ja läsnäolon jatkuva leikkaaminen vain kiihdyttää kielteistä kehitystä.
Jari Halttunen
ylikonstaapeli
kansanedustajaehdokas (Ps)
Äänekoski
Hyvä Jari…olen samaa mieltä kanssasi!
En ymmärrä taaskaan. Persut ja Halttunen syyttää aina isoja puolueita. Eikös Persut ole itsekin iso puolue. Hallitusvastuu ei kelvannu viimeksi. Todennäköisesti ei nytkään. Mitä Jari tekisit tälle ylemmäärin päihteitä käyttävälle yhteiskunnalle, mistä nuo mainitsemasi ongelmat johtuvat, jos tulet valituksi eduskuntaan?
Asiallista argumentaatiota. ’Katutaso’ on kirjoittajan havainnoista tuttu myös etsivän- ja erityisnuorisotyön ammattilaisille, osin myös muille kasvattajille. Yksilökohtaisia eroja toki on. Keslustelunavaus on tarpeen. Kiitos siitä.
Näin se on, mutta mitäpä sille teet. Rikollisen suojeleminen on uhria edellä.
Moro !
Näin on näreet !!
Nyt ei ole kysymys mistään isojen puolueiden tekosista vaan nimenomaan oikeusjärjestelmän täysin mädäntyneestä otteesta tuomioita luettaessa. Kokemusta on, pikkujuttuja sinänsä, mutta kun tuomioistuin toteaa useammassa varkaustapauksessa, että teko on niin vähäinen ja niinkuin Jari totesi, että mitä enemmän niitä on, niin ei siitä sitten lätkäistä muuta, kuin että älä nyt enää niin tee ja koittakaa nyt hyvät osapuolet sovitella jne. Voi perhana sentään. Onko joku mafia, joka pelottelee tuomareita vai onko kyse vaan siitä, ettei nykypäivänä enää saa rangaista eikä kasvattaa lapsia oikeanlaisille elämäntavoille. Tämä taitaa olla sitä vapaan kasvatuksen hedelmää. Miettikääpä tätä.
Tämmöseen tekstiin on kansaa helposti saatavissa taakse. Mutta eihän tämä nyt näin helposti mene läpi. Halttunen kirjoittaa juttunsa loppupuolella, isot puolueet on luoneet tällaisen yhteiskuntajärjestelmän ja järjestelmää voidaan muuttaa. Halttunen ei tarjoa varsinaisesti mitään vaihtoehtoa nykyjärjestelmälle, jos järjestelmästä kirjoittaa. Ja tietääkseni perussuomalaisten yhteiskuntajärjestelmä on niin karu ja kova, että siitä on inhimillisyys kaukana . Perussuomalaisilta on usein perätty sitä omaa vaihtoehtoa. Vaalia pukkaa päälle, onko liikaa vaadittu.
Kiitos kommenteista – keskustelu on aina kehittämisen lähtökohta. Muutamaa asiaa haluaisin selventää. Martti Isoviita, sellaisen asian taakse kansa asettuu, joka sille on tärkeää ja jossa se kokee olevan parannettavaa. Ehkäpä tämä vapaamatkustelu on sellainen? Mikään iso muutos ei mene helposti läpi, varsinkaan kukaan yksittäinen ihminen ei pysty tekemään yksin muutosta yhteiskunnassa. Jos joku kansanedustajaehdokas sellaista väittää, hän tulee vaalilupauksensa pettämään. Asioita kuitenkin voi ja pitää muuttaa, jos tilanne sitä vaatii, yhteistuumin. Minä olen jo kauan ennen vaaleja ollut tämän mielipiteeni kannalla ja sen esiin tuonut avoimesti. Nyt voimallisemmin, jotta äänestäjät tietäisivät, mitä asioita aion tuoda esiin ja ajaa eteenpäin, jos minut valitaan eduskuntaan. Eikö se juuri ole jokaisen ehdokkaan vastuu?
Raikas keskustelu on a ja o. Jottei tulisi väärin ymmärryksiä, Halttusen tunnen sanansa pitävänä miehenä ja potentialisena ehdokkaana ja saumat on vaikka mihin. Perussuomalaisten arvot on sitten oma lukunsa, joita en voi suurelta osin hyväksyä.
Palataan Jarin kirjoitukseen. Ymmärrän hyvin, että poliisi ajaa rikolliset kiinni, syyttäjä syyttää ja tuomioistuin tuomitsee. Poliisi tavoittelee usein vain suurta määrää vankilavuosia ja asia olisi niin hoidossa. Epäilen vain, että ihminen kiven sisässä ei parane, vaan tulee monesti entistä pahempaa tänne yhteiskuntaan takaisin. Se on monissakin väkivaltarikoksissa nähty. Tuomitut henkilöt on monessa tapauksessa moniongelmaisia henkilöitä, kuten päihde ja mielenterveysongelmia. Ellei näihin ongelmiin puututa, Jarin argumentoinnilla tilanne vain pahenee. Kyllä kansanedustajaehdokkaan on näihin asioihin otettava kantaa, koska hänelle lainsäätäjänä tulee nämä asiat eteen.