Kati Somiska tarttui mikkiin


Kati Somiska rakastaa laulamista ja kilpailua.

Avainasiakaspäällikkönä lääkefirmassa työskentelevä reipasotteinen ja positiivisella luonteenlaadulla varustettu Kati Somiska on nainen, joka ei tahdo osata sanoa ei. Ei, jos kyseessä on järjestötoimintaan mukaan lähteminen tai laulaminen.

 

– Laulu on ominta minua, Kati huokaa.

Lauluharrastus alkoi vasta 25-vuotiaana, vaikka musiikkia Kati oli harrastanut jo nuoruudessaan.

– Kävin Oulussa Madetojan musiikkilukion, opiskelin viulun soittoa konservatoriossa ja myös piano kuului repertuaariini. Tärkein harrastus oli kuitenkin uinti.

SM-tasolla uintia harrastaneen Katin päivät täyttyivät minuutilleen.

– Kävin arkisin uimassa kaksi kertaa päivässä, viikonloppuisin jopa kolmesti. Tähän väliin vielä viulua, pianoa ja opiskelua, Kati muistelee.

 

LUKION JÄLKEEN jäi uinti. Erikoissairaanhoitajana Kuopion yliopistollisen sairaalan teholla työskennellyt Kati lähti kavereineen karaokebaariin, nimeltä Kummisetä.

– Siellä lauloin elämäni ensimmäisen karaokekappaleen, Beatlesin I wanna hold your hand, ja jäin kerrasta koukkuun.

Kati ei usko, että kukaan hyvä laulaja on täysin luonnonlahjakkuus. Kati opiskeli kolmen vuoden ajan musiikkiopistossa.

– Lauluäänen kehittäminen vaatii lihastyötä ja pitkää, aktiivista treenausta. Systemaattinen treeni laajentaa äänialaa aivan valtavasti. Aloin ottaa yksityistunteja Oulussa. Elämä kuljetti minut Suolahteen, ja lapsen aloittaessa Ala-Keiteleen Musiikkiopistossa sain suuni siellä auki ja kysyin, missä Äänekoskella voisi laulaa. Eipä aikaakaan, kun jo aloitin Katja Kätkän opissa.

ÄLKOn taustalaulukööriin mukaan pääsemisen Kati nimeää upeimmaksi jutuksi, jota hänen eteensä laulun saralla on tullut.

– Se on itselleni hienoin asia, että olen päässyt osaksi Äänekosken Laitakaupungin Orkesteria, Kati huokaa.

 

NUORUUDESTA päälle jäänyt kilpailuvietti on kova. Kati on osallistunut vuosien saatossa useisiin laulukilpailuihin.

– Kilpaileminen on tosi kiinnostavaa ja kehittävää. En ole jännittäjätyyppiä: ja mitä isommalle lavalle pääsen, sitä enemmän olen elementissäni. TangoMaestro -kisasta ei ole tullut mainittavia sijoituksia, mutta sijoituksiakin tärkeämpi kontakti, Matti-Olavi Taskinen, jolta olen saanut upeaa oppia laulamiseen fraseerauksesta alkaen.

Sopraanona tangon laulaminen on herkkua, kun treenattua äänialaa saa käyttää huolella.

– Laulukilpailuihin osallistuvat ihmiset ovat tulleet jo tutuiksi. Olemme kuin iso perhe, kannustamme toisiamme ja pidetään hauskaa.

Kilpailuihin osallistumista tai itse lauluharrastamista Kati ei tee hampaat irvessä.

– Voin laulaa milloin haluan, voin kehittyä miten haluan, mutta koskaan en ole valmis.

 

KATI TYKKÄÄ laulaa vanhoja suomalaisia iskelmiä. Tarjotin on laaja, jonka antia Kati käyttää mieluusti.

Laura Voutilaista, Katri-Helenaa, Paula Koivuniemeä ja Lea Lavenia, Kati luettelee.

Tuleva suuri koitos on viikonloppuna, sillä Kati on raivannut tiensä laulamalla Vääksyssä järjestettävän Olavi ja Laila laulukilpailun finaaliin.

– Sarjassani on kahdeksan laulajaa. Sain kappaleiksi Laila Kinnusen Valoa ikkunassa, Yön äänet ja Tiet. Minulla menee kylmät väreet kun ajattelen Laila Kinnusta: Hän oli aivan tavattoman taitava ja monipuolinen laulaja, joka uskalsi tarttua hyvin haastaviin kappaleisiin. Hänellä on aivan uskomaton laulutekniikka ja karisma. Lailan laulut toimivat vielä tänäkin päivänä, Kati huokaa.

Vastaa