Thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohtalo on saanut useat tahot auttamaan juuri Äänekoskelle siirtynyttä 50 hengen ryhmää, mutta kotiinpaluu ilman kunnon palkkaa tarkoittaa lähes jokaiselle kodin ja tilan myymistä.
Alusta saakka Suolahden työttömät ovat olleet Saarijärveltä evakuoitujen thaipoimijoiden tukena tarjoamalla näille yöpaikan ja ruokaa. Nyt myös muut paikalliset yhdistykset ja yksityiset ihmiset ovat lähteneet mukaan humanitääriseen talkoourakkaan muun muassa tarjoamalla ruokaa ja tekemistä.
Kun Martat tulivat keskiviikkona paistamaan thaimaalaisten kanssa lettuja, menivät herkut kuin kuumille kiville. Kaikenlainen apu on tervetullutta, sillä osa vapaaehtoisista on selvitellyt tilannetta jo reilun viikon lähes yhtäsoittoa.
– Sumiaisista tänne annettiin hunajaa, nuotanvetäjä toi muikkuja ja sitten olemme saaneet niin kurkkua, tomaattia, selleriä kuin riisiäkin. Thaimaan suurlähetystö toi ison paketin pikanuudelia, Suolahden työttömien työnohjaaja Sirpa Martins kertoi torstaina päivällä.
Lisäksi muun muassa Suolahden kirpputorit lahjoittivat trooppiseen ilmastoon tottuneille thaimaalaisille lämpimiä vaatteita Suomen syysviiman suojaksi.
Leila Kiviaho tuli seurakuntatalolle tarjoamaan omenoita muutamaa kerääjää vastaan. Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta kolme nuorta miestä tutustuivät hämmennyksissä suomalaiseen kotiin ja saivat matkaan tulijaisiksi herkullisia omenoita.
Suomalaisten ystävällisyys ilahduttaa
Torstaiaamusta Äänekosken seurakuntatalolle siirtyneet thaimaalaiset lähtivät päivällä äänekoskelaisen Leila Kiviahon matkaan keräämään syysomenoita. Suomalaisten ystävällisyys saa Duang Nathaemphet, 40, kiittelemään täysin vieraan maan ihmisiä.
– On lämmittävää, kuinka suomalaiset hymyilevät meille, kun he tulevat meitä vastaan kadulla. Olemme opetelleet mehustamaan marjoja ja leipomaan kakkuja. Nyt mehustimme aiemmin keräämämme marjat ja myymme niistä tekemäämme mehua täällä, aiempina vuosina Oulussa ja Kuusamossa marjoja poiminut Nathaemphet kertoi seurakuntatalolla.
Epätietoisuus stressaa eniten
Vaikka nyt väliaikaismajoituksen tilukset myynnissä olevalla seurakuntatalolla ovat aiempaa paremmat, niin ikävä kotimaahan kummittelee taustalla.
Ennen tämän vuoden marjanpoimintaleirejä eivät thaimaalaiset tunteneet toisiaan, nyt yhteisöstä on tullut tiivis viime aikojen koettelemusten jälkeen.
– Vaikka nyt monin asia on paremmin ja saamme nukuttua, niin tressiä on vaikea kestää. Emme edelleenkään tiedä mitä tarkalleen tulee tapahtumaan tai kuinka tämä ratkeaa, naiset pohtivat porukalla.
Sirpa Martins kehuu seurakuntatalon tiloja hyviksi. Rakennuksesta löytyy entiset luokkahuoneet nukkumiseen ja kunnon pesutilat niin ihmisille kuin vaatteillekin. Alustavasti thaimaalaiset saavat viipyä seurakuntatalolla sunnuntaihin asti.
Erilainen kulttuuri näkyy pienissä asioissa. Pyykkikonetta thaimaalaiset eivät ole tottuneet käyttämään, vaan kyselevät mieluummin pyykkilautaa. Ryhmä myös mielellään tarjoaa maansa ruokaa vierailijoille.
Suuret lainat vievät talot ja tilat
Suomeen tuloa varten köyhät maanviljelijät joutuivat ottamaan maansa nimenomaan maanviljelijöille tarkoitetusta pankista tuhansien eurojen suuruiset lainat matkaa varten. Palkalla piti saada velat maksettua ja pääomaa kerättyä tulevaisuutta varten.
Ubonrat Suesat, 41, on alkanut kärsimään paniikkihäiriöistä. Suesat ja hänen miehensä ottivät velkaa yhteensä noin 7500 euroa ja kotiin ilman kunnon palkkaa palaaminen ei ole vaihtoehto.
– Jos emme saa nyt rahaa, niin joudumme myymään talon ja kahden hehtaarin maapalstamme eikä sekään riitä. Tässä on nyt kyse elämästä ja kuolemasta. En mitenkään voisi kohdata perhettäni tällaisessa tilanteessa, kahden lapsen äiti kauhisteli.
Järjestään jokaiselle thaimaalaiselle kotiinpaluu ennenaikaisesti tarkoittaa omaisuuden myymistä. Paraikaa ryhmä kerää lisätodisteita ihmiskaupan todistamiseksi keskeytettyyn esitutkintaan ryhmän viikko sitten tekemästä rikosilmoituksesta Ber-Exiä vastaan.
– Kotona odottavien ongelmien emme halua emmekä voi poistua täältä ennen kuin kaikki on selvitetty, naiset selvensivät.
Toivon hartaasti, että oikeus tapahtuu. Vaikka sitten ihmisoikeusjärjestön tms. nostamalla siviilikanteella. Tarvitsemme korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen siitä, onko oikein rahdata köyhiä ihmisiä omalla kustannuksellaan orjatöihin Suomeen.
Normaalille ihmiselle asia on moraaliselta kannalta päivänselvä ilman käräjiäkin, mutta Ber-Exissä ei taideta olla ihan normaaleja.