Klassikkoteatteri, tuo avantgardistisen ja ennakkoluulottoman teatterin airut saapuu jälleen Äänekoskelle.
Klassikkoteatterin tänäkesäinen suomalaisen komedian klassikoista ammentava näytelmä kantaa nimeä Tankki täyteen, Pekko!
Näytelmä on perinteisesti syntynyt ensi-iltaa edeltävien päivien aikana, mutta tänä vuonna työryhmä otti varaslähdön. Näytelmää on ideoitu jo hyvissä ajoin heinäkuussa kahden kaksipäiväisen session aikana, jolloin kolmikko Tiina Oksanen, Mika Lahtinen ja Lasse Forsgren ovat kehitelleet näytelmää rennolla otteella turhaa pakertamatta.
– Työtapa on joutilasta assosiointimyrskyilyä! Lahtinen sutkauttaa.
– Upgreidattua downshiftausta! Forsgren lisää ja työryhmä repeää nauruun.
TYÖRYHMÄ ei halua paljastaa näytelmästään liikaa, mutta tiedossa on ilmeisesti maalaisteollisuuskaupunkikomediaa, joka sijoittuu tarina sijoittuu Äänekosken rantapuistoon vuonna 2117.
– Näytelmän tapahtumia on edeltänyt suuri tapahtumien ketju ja paljon on ehtinyt tapahtua. Rantapuistoa ollaanuudistamassa vaiheittain, ja maisemointitiimi on entisöimässä aluetta, Forsgren sanoo.
Tämän työryhmän käsissä pienistäkin kommenteista kasvaa lennokkaita juttuja. Parhaimmat ideat jalostuvat juonikuvioiksi, hahmoiksi ja kauniiksi musiikiksi. Esityksiin asti työryhmä on itsekin hieman pihalla siitä, mikä lopputulos tulee olemaan.
– Tällaisessa tilanteessa joutuu oikeasti miettimään, kun paikalla on mediaa. Nämä jutut sitten päätyy näytelmään ja sitten ei, Oksanen sanoo.
– Me luetaan sitten lehdestä, että millaista juttua me ollaan tekemässä, työryhmä nauraa.
Hahmot ovat jälleen herkullisia sekoituksia elävästä elämästä ja fantasiasta. Lahtisen hahmo on vastanäyttelijä, joka maalaa esityksen aikana kasvokuvia yleisöstä, Oksasen hahmo on nimeltään W. Guula, Forsgrenin hahmo on vielä vaiheessa.
– Mulle tulee varmaan huppari ja pitkä tekoparta, Forsgren pohtii.
– Luvassa on siis myös karvadraamaa, Oksanen naurahtaa.
KLASSIKKOTEATTERI juhlistaa ensi vuonna 20-vuotistaiteilijajuhlaansa. 19 vuoteen on mahtunut paljon hervottomia hahmoja, ihan päätöntäkin menoa ja toinen toistaan vaikuttavampia esityksiä. Tässä ajassa on saatu myös kasattua vakiokatsojien tiivis porukka.
– On kyllä taas kiva päästä tapaamaan yleisöä, Forsgren sanoo.
– Tosi monet tykkää, mutta aina on joku joka ei yhtään hoksaa ja pyörittää päätään ”Mitä nuo oikein tekee”. Mutta sellaisetkin ihmiset on tervetulleita, Oksanen sanoo.
Klassikkoteatteri vaatiikin katsojaltaan ennakkoluulottomuutta. Hullutuksiin pääsee kyllä nopeasti mukaan, sillä työryhmän hyvä henki tarttuu väkisinkin yleisöön.
– Tällä kertaa otetaan yleisö vastaan oikein kunnolla. Siinä on alussa sellainen kesäralli, Lahtinen paljastaa.
– Ja on jo aika kaupallinen, Forsgren sanoo.
– Sitä tosiaan käytetään jo ennakkomainonnassa, Lahtinen kertoo.
– Se on tämän maailman tapa: Ilmanenkin on myytävä! Oksanen kuittaa.
Kun toimittaja mainitsee, ettei valitettavasti pääse paikalle, alkaa työryhmä pohtia livelähetyksen tekemistä esityksestä. On selvää, että tälle ryhmälle mikään ei ole liian kaukaa haettua.
