80 tarinaa Koskelasta vei katsojan sydämellisesti nostalgiaan.
”Kahdeksankymmenen vuoden ikäinen seniori on ehtinyt nähdä seiniensä sisällä monet sadat uuden kiiltävät balettitossut, kuulla lukuisten kielien yritystä opetella ymmärtämään toisiaan ja tuntea henkilökunnan luomaa yhteisöllisyyttä värinänä tiilissään. On aika pysähtyä juhlimaan näitä tarinoita ja merkityksiä, joita Koskela luo ihmisten elämään.”
80 tarinaa Koskelasta sai ensi-iltansa lauantaina Painotalolla. Pilvi Hongan ja Teppo Seppäsen dokumenttiteatterin keinoin työstämä esitys ei jättänyt kylmäksi. Upeasti, lähes sadan hengen voimin koottu tarina elävästä elämästä Koskelan sisältä vaati vuoden mittaisen projektin: on katseltu kuvia, kerätty materiaalia, selattu lehtien arkistoja, haastateltu ihmisiä ja harjoiteltu esitystä juhlaa varten. Dramaturgia toimi, iso kiitos ohjaaja Pilvi Hongalle!
Koska juhlanäytös on toteutettu dokumenttiteatterin hengessä on esityksen käsikirjoitus napattu suoraan kertojan ja kokijan suusta tai Koskelan luokkaan puhdonneesta muistilapusta. Tuloksena on Koskelan näköinen ja ihmisen makuinen esitys – ilman pöntystä.
Koskelassa harjoittelee seitsemän kuoroa, joista viisi pääsi ääneen: Kaisa Halmemiehen johtama Kosken Laulu, Koskelan Viihdekuoro johtajanaan Jori Mäenpää, Merja Kopare-Närhin luotsaama Mieskuoro Metsot, Malla Kärkkäisen johtama Sonore ja Äänettäret jossa tahtipuikkoa heilutti Timo Laakso. Esityksen punaisena lankana kuultiin kirkkolaulua, joka johdatti esitystä vuosikymmenestä toiseen: ”Joustava, ketterä, ihmismäinen kaikille kuuluva, läheinen. Rohkea, yhteisöllinen, kansainvälinen Koskela kahdeksankymppinen!”
Ääneen päästettiin itseoikeutetusti Pekka Häyhä, Koskelan voimahahmo, joka pisti vipinää setlementin toimintaan vuosina 1969-1984. Hänen äänenään toimi Jore Sohlman.
– Koskela on monelle toinen koti aamusta iltaan ja lattiasta kattoon. Huippupaikka ja tämä tarina on tosi!
Monelle äänekoskelaiselle tutut Koskelan Kiekko, lennokkikerho, Saimi Pylväisen ja Anu Pajunurmen posliininmaalauskurssit, kesäleirit sekä poikakerho Metsänpeikot saivat huomiota – unohtamatta Koskelan baletti, joka on kasvanut valtakunnallisesti merkittäväksi ja tanssikouluksi, Koskelan Tanssiksi.
Esitys ja koko Koskelan historian toi todeksi sen, että Koskela on ihmisen näköinen ja kokoinen paikka, jossa yhteisöllisyys ei ole sanahelinää. Koskelassa kannustetaan oppimaan ja ottamaan käyttöön piilossa olevat taidot ja vahvuudet. Koskela kuuluu kaikille, ja sinne voi tulla kuka vaan – ihan omana arvokkaana itsenään ja niinpä Koskelan ovesta marssii sisään ihmisiä, jotka haluavat olla kehityskelpoisia.
– Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Kun vain on luottamusta ihmiseen ja itseensä, löytää onnellisuutta. Minä luotin Pilviin ja Teppoon, tietäen, että tästä mittavasta projektista tulee upea. Ja niin siitä tulikin, Koskelan toiminnanjohtaja ja rehtori Paula Nieminen-Lehto kiitteli esityksen jälkeen.
-
- Äänessä Koskelan Viihdekuoro
-
- Koskalan tanssi ja Mariana loistanut Merja Viitala.
-
- Mieskuoro Metso johtajanaan Merja Kopare-Närhi.
-
- Timo Laakso johti Äänettäriä varsin vauhdikkaasti.
-
- Elina Hämäläinen: Anu Pajunurmi ja eräs rehtori, Taina Laitinen: Paula Nieminen-Lehto, Koskelan asiakas ja toimittaja, Tomi Kinnunen: Ville Härtsiä, Markus Lehmonen, Marian ystävä ja Koskelan asiakas, Jore Sohlman: Pekka Häyhä ja kirkkoherra Matti A. Mustonen, Merja Viitala: Koskelan asiakas Maria ja Marja Mäkinen Saimi Pylväisenä ja Koskelan asiakkaana.
-
- Kirkkoherra Matti A. Mustonen (Jore Sohlman) lausui Koskelan syntyneeksi 22.3.1943 Äänekosken Työväentalolla. Kosken Laulu toimitti perustavaan kokoukseen osallistuneita.
Katso tusina viimeistä minuuttia 80 tarinaa Koskelasta juhlanäytöksestä:
