Elämänarvot uusiksi


Markku Waris tulee mielellään lenkkeilemään synnyinseutunsa maisemiin. ”Tämä on turvapaikka.”

Koronaviurs pakotti ihmiskunnan ymmärtämään, ettei korkealle kehittynyt tiede, eikä huikea osaaminen terveydenhoidossa ehkä pelastakaan meitä täällä maan päällä huoletonna tallaavia ihmisiä.

Monenlaisia ennakointeja ja ennustuksia uhkakuvineen on luotu, mutta tämän näkymättömän piikkipallon matkaa lähes jokaiseen maailman kolkkaan emme pystyneetkään ennakoimaan, saatikka varautumaan. Ympärillä oleva poikkeustila on pakottanut pysähtymään. Äkkipysäys koskettaa meitä jokaista. 

Suolahtelaissyntyinen Markku Waris asuu Jyväskylässä. Eläkkeellä oleva aktiivinen liikkuja ja vahvasti järjestötoiminnassa mukana oleva mies kääntää auton nokan tuon tuosta tuttuun ja turvalliseksi koettuun ympäristöön, omaan vanhaan kotikaupunkiin. 

– Käyn joka päivä 10-12 kilometrin lenkillä, muuten kaatuu seinät päälle. Hyvin useasti ajan Suolahteen ja kävelen näissä tutuissa maisemissa. Koen, että tämä on minulle turvapaikka, Markku Waris sanoo. 

Turvapaikka on koti, ja ne kaikkein läheisimmät ihmiset muuttuvat kriisin tullessa eteen erityisen tärkeiksi. 

– Tiedän jo nyt, että elämän arvot menevät uusiksi. Kun on tilanteessa, ettei pysty tapaamaan läheisiä ihmisiä: lapsia, lapsenlasta, sisaruksia, ystäviä, huomaa, kuinka on ikävä ja samalla kova huoli. Minusta on tullut levoton, kun en varmuudella tiedä, kuinka läheiseni voivat: sairastuvatko he, olenko itse viruksen kantaja ja milloin tämä päättyy. Kysymyksiä risteilee ja läheisyyden kaipuu yltyy, Waris huokaa. 

Kun ihmiseltä häviää sosiaaliset kontaktit, ja tuttu työpaikka vaihtuu etäpisteeksi keittiön pöydän ääreen ja kun harrastukset loppuvat kuin seinään, alkaa pohtia elämää uudelta kulmalta. Onko kaikki kiire ja stressi sittenkin vain itse tehtyä? Voisinko muuttaa elämäntapojani ja muuttua ihmisenä arvopohjaa tarkastamalla. 

– Kun tämä on ohi, ei maailma palaa enää entiselleen, ja ainakin oma elämäntyyli muuttuu aivan konkreettisesti. Itse panostan kotimaanmatkailuun, sillä juuri nyt matka ulkomaille ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta. Haluan olla omalta osaltani nostamassa Suomea takaisin raiteilleen, se on jokaisen yksilön valinta, kuinka nopeasti se tapahtuu. Haluan olla enemmän mukana vapaaehtoistoiminnassa ja luulen, että kaiken ylimääräisen ajan tulen käyttämään paremmin yhteisön ja heikompien hyväksi, Waris sanoo. 

Tapaamme Kukkulanmäellä, kyläyhdistyksen talkoilla tehdyllä nuotiopaikalla, ja pidämme huolen etäisyyksistä. Kyläyhdistyksen aktiivi harmittelee, kuinka korona laittoi jäihin monet kyläyhdistyksen jo pitkälle suunnitellut tapahtumat. 

– Ei poltettu perinteistä pääsiäiskokkoa ja nähtäväksi jää kuivuuko kesäkuuksi suunniteltu kyläpäiväkin kasaan, sillä ainakin sitä on siirrettävä kesäkuulta eteenpäin, Waris harmittelee. 

Nuoruuden Suolahti Facebook -ryhmän perustanut Waris on huomannut, kuinka some on tässä ajassa noussut tärkeäksi yhteydenpitovälineeksi. 

– Ei ole merkitystä sillä, mitä ihmiset sinne kirjoittavat, sillä jokaiseen postaukseen tulee heti kymmenien kommenttien ketju. Kuvien yhteyteen halutaan muistella nuoruuden tuttuja ja turvallisia maisemia. Onneksi minulla on mahdollisuus tulla livenä paikalle näitä upeita maisemia katsomaan, ja muistelemaan huoletonta nuoruutta, Waris naurahtaa. 

Vastaa