Kemijärveläinen Isokylän Pallo-Pojat piinasi Huimaa ja onnistui pitämään kotitaikansa kakkosdivisioonan pohjoislohkon kärkiottelussa – heinäkuisena sunnuntaina 40 vuotta sitten. Jari Lampinen piti Huimaa pystyssä, ja tulokseksi tuli maaliton tasapeli. Se tiesi jo 12:tta perättäistä tappiotonta ottelua, ja enää ei puhuttu sarjapaikan säilyttämisestä vaan ihan jostain muusta. ”Nyt pelataan peli kerrallaan”, toppuutteli valmentaja Reijo Rantanen.
- Ottelu 13/22
- Sunnuntai 25. heinäkuuta 1982
- Pöyliövaaran urheilukenttä, Kemijärvi
- Isokylän Pallo-Pojat (IPP)–Huima 0–0
- Päätuomari: Timo Tainio
- Katsojamäärä: 542
- Sarjasijoitus pelin jälkeen: 1. (edellisen pelin jälkeen 1.)
Äänekoskelle suunnitellun sellutehtaan päästölupa oli kuuma peruna valtakunnallisesti, kun Huiman futisjoukkue suuntasi jo lauantaiaamuna bussin nokan kohti Lappia. Edessä oli kesän pisin pelireissu, edestakaisin yli 1200 kilometrin keikka.
Rovaniemellä vietetyn yön jälkeen loppupätkä Kemijärven Pöyliövaaraan, jossa Huima kohtasi sunnuntaina Isokylän Pallo-Pojat oudossa tilanteessa: haastajasta oli nyt tullut haastettu ja sarjan kärkijoukkue. Takana oli 11 ottelun tappioton sarja.
Kemijärven kyläjoukkue ei ollut hävinnyt kotonaan vielä kertaakaan kuluneella kaudella, joten tiedossa oli, että pisteitä ei helpolla haettaisi. Eikä ottelusta tullutkaan helppoa. IPP painosti ensi jaksolla hienoisesti, mutta Huiman maalivahti Jari Lampinen piti vieraita pystyssä.
”Äänekoskelaispakit ovat tähän mennessä onnistuneet pelaamaan jo seitsemän nollapeliä, ja pallo on livahtanut Huiman maaliin vasta kahdeksan kertaa”, Sisä-Suomen Lehti korosti raportissaan.
KUMMALLAKIN joukkueella oli omat paikkansa, mutta tilastomerkintöjä ei tullut, joten pisteet jaettiin maalittomalla tasapelillä.
– Vastassa oli hyvä joukkue. Tasapeliin oli tyytyminen, sanoi IPP:n valmentaja Olli Tammimies.
Huima-luotsi Reijo Rantanen kehui joukkuettaan kovasta yrityksestä, mutta muisti toppuutella niitä, jotka jo odottivat sarjanousua.
– Meidän menestys kakkosessa on ollut hieman yllätys itsellekin. Tavoitteena oli sarjapaikan varmistaminen. Nyt pelataan peli kerrallaan, ja syksyllä katsotaan mihin rahkeet riittävät.
Jari Lampisen lisäksi Sakari Happo ja Leevi Wacklin saivat raporteissa kehuja otteistaan.
HELSINGIN Sanomien julkaisemassa sarjataulukossa Huiman johto venyi tasapelistä jo kolmeen pisteeseen. Syynä oli se, että Pateniemen Vesa ja Kajaanin Pallo pelasivat keskinäisen ottelunsa päivää myöhemmin, maanantaina.
Yllätys ei ollut se, ettei Vesa kyennyt sarjan heittopussina riistämään kajaanilaisilta pistettäkään. 0–1-vierasvoitto nosti KaPan vain pisteen päähän Huimasta.
LIKI KAKSI vuorokautta kestänyt reissu oli amatöörijoukkueelle raskas. Kotiin tultiin vasta maanantaiaamuksi.
– Lauantaina aamusella matkaan ja myöhään iltapäivällä majoitus Rovaniemeä ennen olevan leirintäalueen mökkeihin. Sunnuntaina aamupala, verryttely ja bussi kohti Kemijärveä. Kello 18 alkananut peli päättyi 0–0 ja pitkän kotimatkan jälkeen Äänekoskella nopea vaatteiden vaihto ja töihin. Enää ei moista jaksaisi, Matti Kautto muistelee.
OTSIKKO KORJATTU 2. ELOKUUTA: Alkuperäisessä otsikossa luki, ettei reissu tuottanut pisteen pistettä. Peli päättyi kuitenkin tasapeliin, joten reissu ei tuottanut maalin maalia.
Artikkeli liittyy ÄKSän juttusarjaan Huiman historiallisesta kesästä 1982. Huima-futiksen 80-lukua voi muistella myös tässä Facebook-ryhmässä.
Mihin se piste katosi ? 0-0. Pinna molemmille.