Tuohitossut, ikonit ja karjalanpiirakat maustoivat karjalaista iltaa, kun Koskelan viihdelaulajien konsertti veti salin täyteen yleisöä. Matka Karjalan kunnaille oli menestys.
Konsertti on pian alkamassa ja kansallispukuiset kuorolaiset raahaavat lisää istumatilaa yleisölle. Penkkirivistöt levittäytyvät jo Äänekosken kaupungintalon aulaan. Pitkänhuiskea Jori Mäenpää pyörii yleisön ja seinän takana odottavan Koskelan viihdelaulajien kuoron välillä. Karjalan kunnailla -konsertin suosio on juuri ylittänyt kaikkien odotukset, sillä esityksen alkamista odottaa lähemmäs parisataa silmäparia.
– Kyllä nyt tuntuu hyvältä. Emme osanneet arvella tällaista määrää yleisöä. Toivottavasti ne ei nyt karkaa tuosta ovesta, Mäenpää nauraa illan puolessa välissä, kun yleisölle tarjotaan aitoa karjalanpiirakkaa.
Alunperin mies suunnitteli slaavilaista iltaa keväälle, mutta pian idea paisui karjalaista ja slaavilaista musiikkia yhdisteleväksi, musiikillisesti monipuoliseksi ja eläväiseksi spektaakkeliksi.
– En minä kyllä kaikkea kunniaa voi ottaa, itseasiassa ajatus syntyi yhtenä yönä keskustellessa sängyssä vaimoni kanssa tv-sarjan Karjalan kunnailla tunnussävelestä. On harmi, ettei konsertti pidä sisällään täysin karjala-aiheista musiikkia. Aika ei riittänyt, Mäenpää toteaa.
Kuoron lisäksi konsertissa esiintyi Olga Kolari kantele sylissään ja äänimiehenäkin toiminut Juha Hintikka huilun varressa. Konsertissa kuultiin myös yksilaulua. Ensimmäisenä Sirkka Oksanen esitti kanteleen säestyksellä Laps olen Karjalan ja toisena kuoronjohtaja Jori Mäenpää lauloi Merikannon Reppurin laulun.
Yleisöä odotti yllätys
Karjala-illan ensimmäinen puoliaika kertoi sodanjälkeisistä kaipuun tunteista, mutta pian on haikeus poissa. Kukaan ei ole karannut paikalta, ja ihmisiä odottaa yllätys. Epäuskoisena yleisö kuuntelee, kun kuoro liittyy Jori Mäenpään mukaan laulamaan Leevi And The Leevingsin Pohjois-Karjalaa, ”Juon kaljaa auringon nousuun…”
– Toinen puoliaika on huomattavasti iloisempaa ja letkeämpää menoa. Jätimme tarkoituksella itkettävät kappaleet kokonaan pois, Mäenpää paljasti väliajalla.
Teemailta on vetänyt yleisöön myös heitä, jotka ovat aikoinaan joutuneet evakkoon Karjalasta, kotoaan. Myös illan koonneella Mäenpäällä on juuret Suomen rajan takana, sillä hänen äitinsä on kotoisin Viipurista. Kuorolainen Tanja Kauttokin tuntee laulun kunnaat kotiseutunaan.
– Minulla on muistoni Karjalasta. Tämän illan tunnelma oli upea, laulut ihania ja kuoro on täynnä mukavaa porukkaa. Kyllä minä tunnen kaipuuta kotiseutuuni, siellä ovat kaikki sukulaiset, seitsemän vuotta Koskelan viihdelaulajien kuorossa esiintynyt Kautto kertoo illan päätteeksi.
Menestyksekkään illan innoittamana Mäenpään ajatukset viilettävät jo tulevissa teemailloissa. Olisiko seuraavana vuorossa Pohjanmaata, Savoa vai lisää Karjalan kaipuuta?
Illan idean isä Jori Mäenpää lauloi Reppurin laulun karjaksi. Kieli on miehelle tuttu jo yliopistoajoilta, kun hän suoritti sillä laulututkintoaan. Olga Kolari säesti laulua kanteleellaan ja ääniä vahti Juha Hintikka.
Seitsemän vuotta Viihdelaulajien kuorossa laulanut Tanja Kautto on kotoisin Karjalasta. Marraskuussa on edessä vierailu sukulaisten luokse Suomen rajan toiselle puolelle.
Väliajalla oli tarjolla teeman mukaisesti karjalanpiirakoita, jotka Äänekosken Karjalaseura oli varta vasten leiponut.
Lähes koko illan tähdistö paikalla. Vain hetki kuvan oton jälkeen Olga Kolarin (kesk.) pöydän jalka petti ja vasta hankittu kantele hyppäsi soittajattaren syliin. Kolari huokasi jälkikäteen, että konserttikanteleet ovatkin turhan kalliita rikottaviksi. Edessä Jori Mäenpää ja takana Koskelan viihdelaulajien kuoro.
Onnittelut kaikille asian omaisille!
Tunnelma oli lämmin – he, jotka olivat poissa, eivät tiedä, mitä menettivät!