Suomalaisten nuorten hätä on syventynyt hälyttävälle tasolle, ja sen vakavimmat seuraukset näkyvät suoraan kuolinsyytilastoissa. Viimeisimpien tilastojen mukaan 15–24-vuotiaiden huumekuolemat kasvoivat yhdessä vuodessa 60 prosenttia, ja joka viides tässä ikäryhmässä kuollut menehtyi huumeisiin. Samaan aikaan nuorten mielenterveysongelmat, itsemurhayritykset ja itsemurhakuolemat ovat edelleen kestämättömän korkealla tasolla.
Liian usein päihteet ja mielenterveyden häiriöt nähdään erillisinä ongelmina, vaikka todellisuudessa ne kietoutuvat tiiviisti yhteen. Kun nuori jää ilman oikea-aikaista apua masennukseen, ahdistukseen tai elämän kriiseihin, päihteistä etsitään nopeaa helpotusta pahaan oloon. Päihteiden käyttö puolestaan syventää psyykkistä oireilua, ja nostaa itsetuhoisuuden riskiä dramaattisesti.
Nykyinen palvelujärjestelmämme on kuitenkin liian hidas vastaamaan tähän kierteeseen. Nuori joutuu odottamaan mielenterveysapua kuukausia, tai hänet käännytetään ovelta, koska päihdeongelma estää pääsyn mielenterveyspalveluihin. Vastaavasti pelkkä päihdekatkaisu ei auta, jos taustalla oleva psyykkinen häiriö jää hoitamatta. Pahimmillaan nuori putoaa palveluiden väliin juuri silloin, kun avun tarve on suurin.
Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta järjestelmän kankeuden tai riittämättömien resurssien vuoksi. Suunnan kääntäminen vaatii konkreettista muutosta:
Hoitoon on päästävä viiveettä. Matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluita on vahvistettava kouluissa, oppilaitoksissa ja nuorisotyössä, jotta apua saa heti ensioireiden ilmaantuessa.
Päihde- ja mielenterveyspalvelut on yhdistettävä. Nuoren tilannetta on hoidettava kokonaisuutena saman katon alla ilman pompottelua luukulta toiselle.
Ilidio Flores, Äänekoski


























