Miksi lähteä ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin? Tätä kysymystä olen pohtinut myös elämäni matkani varrella. Aikoinaan lähdin mukaan, koska halusin vaikuttaa siihen, millainen seurakuntamme on. Minulle oli tärkeää, että seurakunta olisi lähellä tavallista ihmistä ja mukana elämän eri vaiheissa niin ilossa kuin surussa ja siinä ihan tavallisessa arjessa.
Vuosien varrella olen oppinut, ettei seurakunnan luottamushenkilön tehtävä ole vain istua kokouksissa ja hyväksyä valmiiksi valmisteltuja asioita. Pitää kuunnella, kysyä ja joskus myös kyseenalaistaa. Vaikeistakin asioista pitää uskaltaa ottaa kantaa. Minulle tärkeä arvo on sallivuus. Seurakunnassa pitää olla tilaa erilaisille ihmisille ja erilaisille tavoille uskoa. Saa uskoa vahvasti, saa kysyä, saa etsiä ja saa epäilläkin. Meidän ei tarvitse ajatella kaikesta samalla tavalla voidaksemme kuulua samaan seurakuntaan.
Kirkon oven pitää olla avoinna myös ihmiselle, joka ei käy jumalanpalveluksessa joka sunnuntai tai tunne kirkon toimintaa omakseen. Kenenkään ei pitäisi joutua pohtimaan: kelpaanko minä tänne? Tässä ajassa seurakunnalla on tärkeä tehtävä. Yksinäisyys, nuorten huolet, ikääntyminen ja monet muutokset ihmisten elämässä haastavat myös kirkkoa. Olemmeko siellä, missä ihmistä tarvitaan? Kuulemmeko myös häntä, joka ei itse pidä ääntä?
Siksi toivon syksyn seurakuntavaaleihin erilaisia ehdokkaita: nuoria ja vanhoja, pitkään mukana olleita ja aivan uusia kasvoja. Myös ihmisiä, jotka uskaltavat esittää vaikeita kysymyksiä.
Ehdokkaaksi lähtemiseen ei tarvitse olla täydellinen kristitty eikä tietää kirkosta kaikkea. Tarvitaan halua kuunnella, kantaa vastuuta ja välittää. Ehkä juuri sinulla olisi seurakunnalle jotakin annettavaa. Ota rohkeasti yhteyttä! Oman ajatukseni tiivistän kolmeen sanaan: Kuuntelen. Otan kantaa. Välitän.
Leila Lindell
