Piikki-Pommi Pakarinen ei tahdo herätä ei sitten millään. Kahden kuukauden ikäinen afrikkalainen kääpiösiili tuhisee unissaan sammaleen vihreässä pipossaan eikä ole moksiskaan toimittajan supatteluista.
Tokaluokkalainen Eppu Pakarinen odottaa malttamattomana, että kauan odotettu uusi perheenjäsen nousee uniltaan. Onneksi Epun koulu alkaa vasta yhdeksältä, joten yöunille menoa voi hieman venyttää.
– Minä säästin rahaa kolme vuotta, että sain hankittua lemmikin, Eppu sanoo ja asettelee varovasti ruokakuppia pipon suulle.
Herkullinen tuoksu karistaa unihiekat silmistä, kun on iltauutisten aika. Tarjolle on katettu herkkuateria: keitettyä kananmunaa, raakaa kananlihapullaa ja vesimelonia.
– Piikkis heräilee iltasella siinä kahdeksan-yhdeksän maissa. Kun me käydään äidin kanssa nukkumaan, jää Piikkis touhuamaan omia touhujaan, Eppu kertoo.
Ja sitten pääsee toimittajalta se tyhmä kysymys: ”Uskallatko ottaa sen käteesi kun se herää?”
– Uskallan tietysti, kun se on mun lemmikki, Eppu sanoo ja pyöräyttää silmiään merkitsevästi.
Eppu on allerginen eläimille.
– Mutta onneksi siili on sellainen, jolle en allergisoidu. Minä oon touhunnut mökillä luonnonsiilien kanssa, ja ei ole oireita tullut, Eppu selventää.
Eppua viehättää siilien lisäksi jyrsijät. Ötökkäkammoa ei pidä potea, jos siilin mielii lemmikikseen. Eppu esittelee irtokarkkilaatikossa olevia eläviä jauhomatoja, jotka odottavat Piikkiksen ateriaksi pääsyä.
– Näitä jauhomatojakin pitää ruokkia.
Kun Piikkis saa karistettua unihiekat silmistään alkaa tuhina ja touhu. Välillä se pysähtyy flanellipeiton alle Epun kainaloon.
Piikkiksellä on komea koti, joka on rakennettu vanhaan arkistokaappiin. Ensimmäisessä kerroksessa on on ovet, jotta nukkumapaikka saadaan pimeäksi, toisen ja kolmannen kerroksen touhuja voi katsella lasin läpi. Kolmikerroksisen muhkean tammitalon sisältä löytyy petipaikan lisäksi monensortin aktiviteettia: juoksupyörä, putkilo ja luiskia joita pitkin voi viiettää keroksesta toiseen. Ja tietenkin ruokailupaikka sekä oma sisävessa.
– Siinä on kissanhiekkaa. Piikkis osaa jo käydä siellä tarpeillaan, vaikka kyllä se mielellään pissaa tuonne yhteen nurkkaan, Eppu selittää.
Kun Piikkis kasvaa se pääsee tutustumaan lähemmin uuteen kotiinsa.
– Kyllä se saa juosta vapaanakin täällä. Siili ei ole jyrsijä, joten se ei tee tuhoja sähköjohdoille eikä huonekaluille.
Piikkis on kotiutunut jo hyvin. Ensimmäinen viikko on mennyt ilman kommelluksia. Eppua on toki harmittanut, kun lemmikin unirytmi ei ole ihmisen kanssa sama.
– Välillä ärsyttää kun se vaan nukkuu ja nukkuu.
Siili viihtyy lämpimässä.
– Piikkis ei siedä vetoa. Katsotaan nyt tarvitseeko meidän hankkia lämpölamppu talveksi, Eppu pohtii.
Pikkuruinen siilinpoikanen pitää mukavaa tuhinaa ja suhinaa. Touhukas taapertaja on kova menemään, sanoisinko, että Piikkis vaikuttaa uteliaalta otukselta.
– Se voi juosta 15 kilometriä yön aikana tuossa juoksupyörässään. Eppu sanoo ja pohtii, pitäsikö Piikkis vielä kylvettää, ennen kuin hän itse käy yöpuulle.
Koska eletään nykyaikaa, on Piikkisellä – nuoresta iästä huolimatta – ystäviä ympäri maailman.
– Piikkiksellä on oma Instagram, ja nyt sillä on jo lähes 150 seuraajaa.
Piikkiksen kasvua ja touhuja voi seurata Instagramissa #piikkisthehedgie
Piikki-Pommi Pakarinen on parin kuukauden ikäinen afrikkalainen kääpiösiili.
