Kevan työkyvyttömyysriskiennuste auttaa tunnistamaan suurimman työkyvyttömyyden riskissä olevia henkilöstöryhmiä, kohdistamaan ennaltaehkäiseviä toimia riskin vähentämiseksi sekä arvioimaan kustannushyötyjä.
Kevan laatiman, julkisen sektorin henkilöstön työkyvyttömyysriskiä mittaavan ennusteen mukaan keskimäärin 2,8 prosenttia kaikkien hyvinvointialueiden henkilöstöstä on vaarassa päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavien kolmen vuoden aikana. Tämä merkitsisi arviolta 6 400 alkavaa työkyvyttömyyseläkettä lähivuosina (täysiä tai osatyökyvyttömyyseläkkeitä, määräaikaisia tai toistaiseksi voimassa olevia).
Keski-Suomen hyvinvointialueella henkilöstön työkyvyttömyysriski on maan keskitasoa, 2,8 prosenttia. Tämä tarkoittaisi alueella noin 330 alkavaa työkyvyttömyyseläkettä lähivuosina.
Työkyvyttömyysriskin vähentämisellä voi saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä
Kevan arvion mukaan työkyvyttömyydestä aiheutui hyvinvointialueille yhteensä noin 544 miljoonan euron kustannukset vuonna 2023.
Näistä sairauspoissaolojen välittömien kustannusten osuus oli 70 prosenttia, 380 miljoonaa euroa. Puolet kustannuksista aiheutui pitkistä, yli 30 päivän poissaoloista, vaikka niitä oli vain noin 14 prosentilla hyvinvointialueiden henkilöstöstä.
Mikäli hyvinvointialueilla onnistuttaisiin vähentämään 10 prosenttia kaikista sairauspoissaolojaksoista, sekä lyhyistä että pidemmistä, olisi säästö välittömissä kustannuksissa arviolta 38 miljoonaa euroa vuodessa. Henkilöstön työkyvyttömyysriskin pienentyessä tämä voisi merkitä 61 miljoonan euron säästöä tulevissa eläkemaksuissa.
Keskimäärin hyvinvointialueilla sairauspoissaolopäiviä oli 15,6 henkilöä kohden vuonna 2023. Määrät eivät jakaudu tasaisesti: viidenneksellä henkilöstöstä (20 %) ei ollut vuoden aikana yhtään päivää sairauden vuoksi poissaoloja, ja yli neljänneksellä (27 %) sairauspoissaoloja oli vain 1–5 päivää vuoden aikana.
Pitkien poissaolojen ehkäisy vaikuttavinta
Ikäryhmien vertailussa 44–49-vuotiaiden sairastamisen vähentämisellä on kaikkein merkittävimmät kustannusvaikutukset. Nuorten, alle 35-vuotiaiden kohdalla lyhyillä poissaoloilla on muita pienempi yhteys työkyvyttömyyden riskiin, mutta ikävuosien karttuessa lyhyidenkin sairauspoissaolojen vaikutus työkyvyttömyyden riskiin ja kustannuksiin kasvaa.
Pitkien poissaolojen ehkäisy on vaikuttavinta, varsinkin alle 50-vuotiailla. Pitkittyneet sairastamisetkin alkavat useimmiten lyhyempinä jaksoina, jolloin olennaista on tunnistaa erityisessä riskissä olevat henkilöstöryhmät ja käynnistää oikea-aikaisesti varhaisen vaikuttamisen toimet.
Tiedot pohjautuvat Kevan työkyvyttömyysriskiennusteeseen, joka tuottaa julkisen alan organisaatioille tilannekuvaa eri henkilöstöryhmien työkyvyttömyysriskistä. Ennusteen avulla organisaatiot voivat tunnistaa erityisessä riskissä olevia työntekijäryhmiä ja suunnata varhaisen vaikuttamisen toimia näihin työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Ennuste auttaa myös arvioimaan työkyvyttömyyden ehkäisemisen tuomia kustannushyötyjä.
– Ennuste tuo uudenlaisen välineen työkyvyttömyysriskin ennakointiin julkisen alan organisaatioille. Se yhdistää eri lähteistä saatavaa tietoa, jonka avulla työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyyn voidaan panostaa jo nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Työkyvyttömyysriskin tutkiminen ja mallintaminen on Kevassa jatkuvaa toimintaa, ja tavoitteenamme on mahdollistaa yhä useampien riskiin tutkitusti vaikuttavien tekijöiden tuominen ennusteisiin, sanoo tilastoanalyytikko Petra Sohlman.
Erot hyvinvointialueiden henkilöstörakenteessa vaikuttavat riskiennusteeseen
Hyvinvointialueiden välillä on eroja henkilöstön rakenteessa sekä näiden sairastamis- ja eläkehistoriassa, mikä tuo eroja myös alueiden riskiennusteisiin.
Esimerkiksi Pirkanmaan, Keski-Suomen, Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueiden sekä Helsingin kaupungin soten henkilöstö on muihin alueisiin nähden ikärakenteeltaan nuorempaa, mikä hillitsee niiden riskilukeman nousua.
Päijät-Hämeen, Keski-Uudenmaan sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueilla taas pitkien poissaolojen määrä on vähäisempi verrattuna muihin alueisiin, mikä pienentää niiden ennustettua riskiä.
Toisaalta taas muita alueita vanhempi ikärakenne nosti erityisesti Kainuun, Etelä-Savon, Lapin ja Kymenlaakson hyvinvointialueiden riskilukemaa, kun taas raskaampiin työtehtäviin painottunut ammattirakenne toi nousua Länsi-Uudenmaan sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueiden lukuihin.
Pitkät, yli 60 päivän sairauspoissaolot kuormittivat puolestaan erityisesti Kymenlaakson ja Etelä-Pohjanmaan riskiennustetta, keskipitkät Pohjanmaan sekä Länsi-Uudenmaan ennustetta.
Ikä- ja ammattiryhmien väliset erot ovat merkittäviä
Työkyvyttömyysriskiennuste sote-ammattilaisille vaihtelee merkittävästi ikä- ja ammattiryhmien välillä.
Työkyvyttömyyden riski kasvaa voimakkaasti iän mukana: alle 35-vuotiaiden kolmen vuoden työkyvyttömyysriski on keskimäärin 0,5 prosenttia; 35–49-vuotiailla yhden ja kahden prosentin välillä, 50–54-vuotiailla keskimäärin 3,5 prosenttia ja tätä vanhemmilla jo noin kahdeksan prosenttia.
Nuorimmissa ikäryhmissä suurin työkyvyttömyyden riski on hammashoitajilla, välinehuoltajilla ja lähihoitajilla; pienin taas lääkäreillä, psykologeilla ja pelastajilla.
Ammattiryhmien erot riskin suuruudessa kasvavat siirryttäessä vanhempiin ikäryhmiin: yli 60-vuotiailla välinehuoltajien, hammashoitajien, suuhygienistien ja lähihoitajien riski on jo noin kolminkertainen verrattuna lääkäreihin, osastonhoitajiin ja ylihoitajiin.
Valittujen sote-ammattiryhmien avainlukuja työkyvyttömyysriskiennusteessa (kuva myös liitetiedostoissa)
Riskiennusteen taustalla vaikuttavat useat tekijät
Työkyvyttömyysriskiennusteen taustalla vaikuttavat useat henkilöstöön ja organisaatioon liittyvät tekijät, kuten työntekijän ikä, sukupuoli ja ammatin luonne, mutta myös esimerkiksi työkyvyttömyyseläkehistoria, vanhuuseläkeiän läheisyys sekä sairauspoissaolojen määrä ja laatu.
Riskiennusteessa näkyy korrelaatio henkilöstön keski-iän ja pitkittyneiden poissaolojen määrän välillä siten, että henkilöstön keski-ikä, kaiken pituisten poissaolojaksojen määrät ja keskimääräiset vuotuiset poissaolot kasvaessaan nostavat riskiennustetta, ja päinvastoin. Henkilöstön aiempien työkyvyttömyyseläkejaksojen suurempi määrä nostaa myös riskilukemaa.
Sairauspoissaolojen hälytysraja auttaa työkyvyttömyysriskin tunnistamisessa
Henkilöstöhallinnon ja työhyvinvoinnin asiantuntijoiden tehtävänä on seurata henkilöstön hyvinvointia ja tunnistaa työkyvyttömyyden riskissä olevat työntekijät ajoissa.
Sairauspoissaolojen määrä ja poissaolojaksojen pituudet vaikuttavat riskiennusteeseen eri tavoin eri ikä- ja ammattiryhmissä, toisin sanoen kaikki poissaolot eivät ole suoraan kytköksissä työkyvyttömyyden riskiin.
Työkyvyttömyysriskiennusteen pohjalta voidaan muodostaa arvio siitä, millainen sairastaminen on ennustemallin mukaan niin vahvasti sidoksissa kohonneeseen riskiin, että siihen on syytä kiinnittää huomiota. Sairauspoissaolojen hälytysrajaa voidaan käyttää muiden työkalujen ohella tunnistamaan riskialtteinta joukkoa. Hälytysrajoja onkin jo useimpien organisaatioiden käytössä, mutta lukuarvon asettaminen sille, monenko sairauspoissaolopäivän jälkeen tilannetta tulisi tarkastella, ei aina ole yksinkertaista.
Alla olevassa taulukossa (myös liitetiedostoissa) on esitetty se vuosittaisten kertyneiden sairauspäivien määrä, jonka täytyttyä yli 45-vuotias sote-ammattilainen todennäköisemmin kuuluu kaikkein riskialttiimpaan kymmenykseen henkilöstöstä.
Luku vaihtelee ammattiryhmittäin: välinehuoltajien poissaoloihin tulisi kiinnittää huomiota jo 13 päivän jälkeen, kun taas sairaankuljetuksen ensihoitajilla luku on jopa 31. Tämä viittaa jälleen siihen, että sairastaminen kasvattaa työkyvyttömyyden riskiä eri tavoin eri henkilöstöryhmissä, ja että kaikki sairastaminen ei liity työkyvyn menettämisen riskiin.
