Joulupukin aikataulu on tiukka ja sen takia on pukinkin välillä turvauduttava apureihin. Yleensä kaikki sujuu odotetusti, mutta välillä varapukit joutuvat kiperiin tilanteisiin. ÄKS keräsi muistoja Äänekosken joulupukeista.
Täyden kympin vieras:
Poro hevoskuljetuskärryssä
Itsekin olen joulupukkina toiminut, mutta sen muistan erityisen hyvin, kun meillä kävi parina jouluna pukki sumiaisista. Se oli joskus parikymmentä vuotta sitten kun lapset olivat pieniä. Hänen nimeä en millään muista.
Niitä vierailuja tulivat naapuritkin seuraamaan. Miehellä oli hevoskuljetuskärry ja poro mukanaan ja siellä sisällä yksi poro. Niin hän tuli aina kelloja kilisyttäen kylään poron kanssa.
Ei tänä päivänä enää sellaista tahdo nähdä.
Veli-Matti Koivu
Ura loppui siihen:
Parta putosi ja pukki jäi kiinni
Nuorempana tehtiin paljon joulupukin keikkoja, varmaan vajaa kymmenen vuotta. Siitä on nyt neljäkymmentä vuotta, kun aloitin ja aluksi partakin oli tehty vain yksinkertaisesti hampusta.
Lapset odottivat aina kirkkain silmin, lauloivat ja pyörivät piirissä. Parhaimmillaan vastassa oli 33 henkeä.
Sitten eräänä jouluaattona olin vanhempieni luona joulupukkina omalle pojalleni. Poika oli ehkä neljän, viiden ja kun partani valahti alaspäin, tunnisti hän luomen poskestani.
Minä en osannut tehdä mitään vaan jäin kuin tikkuna seisomaan paikalleni. Siihen loppui minun urani enkä yhtään keikkaa ole sen jälkeen tehnyt.
Jussi Vesamäki
Halvat varusteet kostautuivat:
Konvehdit eivät mahtuneet suuhun
Aloitin kaverina kanssa pukin uran joskus 80-luvun vaihteessa teini-ikäisenä. Alkuun kiersimme koteja halpojen pahvinaamareiden kanssa. Kun sitten erään poliisin vaimo soitti, että tilattu pukki oli perunut vierailunsa, saavuimme nopeasti paikalle.
Sisällä oli todella kuuma ja olimme siellä kauan. Kun isäntä sitten vielä tarjosi meille konvehdit, yritimme viittoa, etteivät ne mahdu naamarin suuaukosta sisään.
Hän ei tajunnut ja niin me lääräsimme konvehdit ensin sormissamme ja työnsimme ne rei’istä suuhun
Jälkeenpäin nauratti tuo vierailu kovasti ja sittemmin varusteet on päivitetty kunnollisiksi.
Heikki Haimakainen
Toimitus muistelee:
”Onko olemassa mies- ja naisjoulupukkeja?”
Ja tapahtui niin, että sattumien kautta jouduin joulupukiksi, sillä tilatulle pukille tuli force majoure. Aattona, juuri ennen h-hetkeä tuli minulle komento pukin stuntiksi. Tamineet ylle, parta naamaan ja menoksi. ”Onko täällä kilttejä lapsia” kysyin möreimmällä äänellä, mitä sielustani aikaan sain. Perheen esikoinen nyökytteli innoissaan ja vannotti kiltteyttään, mutta kuopus, tuo tyttölapsonen, katsoi minua tuimasti ja hiissasi itsensä äitinsä helmoihin. Esikoinen kiipesi polvelleni, katsoi suoraan silmiin ja lauloi kauniilla ja heleällä lapsen äänellä Tuiki tuiki tähtönen.
Ja mitä tekee pukki, eli minä? Pillahtaa itkuun!
Siinä vaiheessa perheen äiti näytti siltä, että tämä joulu olikin sitten tässä. Jaoin lahjat kiireen vilkkaan ja poistuin paikalta kiireitä valitellen. Kuopus kysyi minulta, juuri ennen poistumistani: ”Onko naisjoulupukkeja olemassa?” Hyvää joulua, nyt tuli pukille kova kiire, köh köh köh.
Marjo Steffansson
