Karjalan Liiton käynnistämä evakkojen liputuspäivä näkyy Äänekoskella. Kaupungintalon edustalla liehuu nyt lippu, joka kunnioittaa evakkojen ja heidän jälkeläistensä lisäksi kaikki kotinsa eri syistä vastoin tahtoaan jättämään joutuneita ihmisiä.
Sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta koko maassa maanantaina 20.4.2026 evakkojen kunniaksi. Äänekoskella nostettiin lippu salkoon kertaa päivää kunniottamaan. Äänekosken Karjalaseuran puheenjohtaja Veikko Tarvainen piti puheen aamulla klo 8 tapahtuneen lippuseremonian aluksi. Kun asiaa tuli vieäl kunnioittamaan Äänekosken maanpuolustusjärjestöjen lippulinna ja kun päälle laulettiin Karjalaisten laulu, oli tilaisuus arvokas ja upeasti toteutettu.
– Äänekoskelle, kauppalan ja maalaiskunnan, alueelle evakot tulivat lähinnä Sortavalasta, Sortavalan maalaiskunnasta ja Suojärveltä. Äänekosken katukuvassa siirtokarjalaisten asutustoiminta näkyi merkittävästi, sillä asukkaista oli sotien jälkeen noin 12 prosenttiasiirtoväkeä. Uskallankin arvioida, että tänä päivänä Äänekosken asukkaista noin viidennes on karjalaistaustaisia, syntynyt Karjalassa tai juuret siellä.Jaksakaamme me jälkeläiset kantaa muistoa ja kunnioitusta evakkoja kohtaan ja arvostaa evakkojen tuomaa vireyttä ja elämän uskoa paikkakunnan elämään, Äänekosken Karjala-Seuran puheenjohtaja Veikko Tarvainen sanoi.
Toisen maailmansodan aikana Suomi menetti laajoja alueita, joista pysyvästi evakuoitiin noin 440 000 ja väliaikaisesti lähes 200 000 ihmistä. Heidän joukossaan oli yli 200 000 lasta. Talvisodan ja jatkosodan myötä Suomi menetti pysyvästi alueita Karjalasta, Suomenlahden ulkosaaristosta, Sallasta, Kuusamosta ja Petsamosta sekä joutui vuokraamaan Hangon ja Porkkalan alueet määräajaksi. Lapin sodan vuoksi koko Pohjois-Suomi ja Suomussalmen itäosien väestö joutui myös väliaikaiseen evakkoon. Nykyisen Äänekosken alueelle saapui evakkoja satapäin.
Evakkojen liputuspäiväksi valikoitui 20.4., mikä on Karjalan Liiton perustamispäivä. Karjalan Liitto perustettiin vuonna 1940 Karjalan evakkojen etujärjestöksi, mutta säädettyjä asuttamis-, maanhankinta- ja korvauslakeja sovellettiin myös muiden evakuoitujen, sotainvalidien sekä sotaleskien ja -orpojen asuttamis- ja korvausasioissa. Paitsi inhimillisistä syistä, myös yhteiskuntarauhan kannalta oli tärkeää saada jokaiselle evakuoidulle työ ja asunto uusissa olosuhteissa. Valtiovallalla, kunnilla, seurakunnilla ja vapaaehtoisjärjestöillä on ollut merkittävä tehtävä evakkojen auttamisessa, asuttamisessa ja tukemisessa.
