Kun saa kutsun 104-vuotissyntymäpäiville, sitä voisi sanoa kerran elämässä -tilaisuudeksi.
Lauantaina, 14.10. vietettiin Äänekosken Urheilijoiden 90-vuotisjuhlaa. Samaisena päivänä ÄU:n veteraani, Martti Mäkinen täytti 104 vuotta. Seuran juhlatilaisuuden päätyttyä noustiin kaupungin kattojen ylle viettämään monessa mukana olleen syntymäpäiväsankarin juhlaa.
Jos nyt päästiin juhlimaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, niin jäipä lätkän alle vielä kolmaskin juhlittava, kun Äänekosken Urheilijoiden veteraanit vietti 40-vuotisjuhlaansa. Valtuustosalissa järjestetyssä ÄU:n 90-vuotisjuhlassa Martti Mäkinen muisteli, kuinka 13-vuotiaana oli mukana vuonna 1932 urheiluseuran perustavassa kokouksessa.
– Kaikille meille sen ikäisille mukuloille oli kunnia-asia päästä mukaan toimintaan. Olin toiminnassa mukana niin kauan kuin Äänekoskella asuin.
ÄU:n veteraanit jakavat vuosittain Martti Mäkisen nimeä kantavaa stipendiä.
– Yhteys seuraan on ollut erittäin kiitollista. Olen äärettömän ylpeä, että stipendi kantaa nimeäni. En heti keksi, että voisi olla jotain kunniakkaampaa, Martti Mäkinen sanoi.
Mäkinen muistelee, kuin perustavaa kokousta vuonna 1932. Aika oli tuolloin kovin sekavaa niin poliittisesti kuin taloudellisestikin.
– Kun saatiin tällainen urheiluseura syntymään, se oli omiaan selventämään asioita ja antamaan nuorisolle toimintahaluja sekä -paikan.
Mäkinen muistelee huvittavaa tilannetta: johtoporras oli päättänyt seuralle nimen: Äänekosken Urheilijat.
– Se oli näiden pomojen mielestä hyvä nimi. Meidän nuorten mielestä nimen olisi pitänyt olla vetävämpi: olihan jo olemassa Huima, Veto ja Kuohu. Olimme sitä mieltä, että Urheilijat ei sano mitään. Kokouksen puheenjohtaja hiljensi meidät sanoen, että olkaapa hiljaa kun aikuiset puhuu. Ei sallittu äänestyksiä nimen suhteen, mutta Äänekosken Urheiljat on kantanut nimensä hienosti.
Nimiasia on kuitenkin vielä 90 vuotta myöhemmin hampaankolossa.
– Vetävämpi nimi olisi ollut parempi. Pääasia on toki, että toiminta on ollut vuosikymmenten ajan järkevää ja hyvin ohjattua. Kiitos, että seura on ohjattu oikealla tielle, Mäkinen kiitti.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Martti Mäkinen ojensi nimeään kantavan stipendin Selma Pollarille ja iina Mannerille. ÄU:n veteraanien puheenjohtaja Markku Louekari katselee vieressä.
Mäkinen ojensi juhlassa nimeään kantavat stipendit Selma Pollarille ja Iina Mannerille.
– Oikein paljon onnea teille, ja kiitokset siitä työstä mitä olette tämän stipendin eteen tehneet. Toivottavasti työnne jatkuu vielä pitkään. Sydämelliset kiitokset vielä heille, jotka tyttöjen työtä auttavat ja tukevat menestykseen, Mäkinen sanoi.
Viime sunnuntaina, 40 vuotta sitten, perustettiin ÄU:n veteraanit. Markku Louekari on ollut ryhmän vetovastuussa kymmenen vuotta. Ensimmäinen puheejohtaja, Antti Lehtonen oli puikoissa neljännesvuosisadan, vetovastuussa on ollut myös Erik Relander sekä Erkki Hautamäki.
– Meidän tärkein tehtävämme on tukea nuoria urheilijoita stipendein. Veteraaniporukan keskeinen tekijä on ollut huumori. Matkan varrella emme ole olleet ryppyotsaisia, vaan yrittäneet viedä asioita eteenpäin – näin tänäkin päivänä, Louekari kertoi.
Martti Mäkisen 104-vuotisjuhlaa vietettiin kaupungintalon takkakabinetissa. Mukana oli joukko ÄU:n veteraaneja, toiminnanjohtaja Henna Salonvaara sekä maailmanmestari Kimmo Kinnunen sekä päivänsankarin pitkäaikaiset ystävät Hannu ja Pirjo Piilonen sekä Huiman puheenjohtaja Markku Auvinen. ÄKS pääsi kuokkavieraaksi mukavan lämminhenkiseen juhlaan.
Seremoniamestarina Mäkisen syntymäpäivillä toimi Markku Louekari. Hän toi samalla terveiset Äänekosken sotaveteraanien puheenjohtajan ominaisuudessa.
– Kun Martti täytti sata vuotta, silloinkin vietettiin yhteinen juhlahetki. Myös sen jälkeen olemme olleet yhteydessä tasaiseen tahtiin. Sinä, Martti, tunsit hyvin Äänekosken veteraaniväen, nyt meillä ei ole enää kuin yksi veteraani, Erkki Aalto, ja hän on täällä myös mukana.
Louekari kertoo, kuina Mäkinen on ollut aktiivisesti mukana ÄU:n veteraanien järjestämissä tapaamisissa ja retkillä.
– Aina kun näemme tai soitamme, Martti kysyy milloin on seuraava tapahtuma. Sinä Martti, olet ja olet ollut Äänekoskelle hyvä pr-henkilö. Retket ovat olleet silminnähden sinulle mieluisia, Louekari sanoo.
– Ovat todella! Olen ollut Äänekoskelta pois jo pitkään, mutta kaupunki on mielessä ja sydämessä ihan jatkuvasti. On hienoa päästä viettämään syntymäpäivää näin kunniakkaassa seurassa. Tämä juhlapaikkakin on oiva valinta, sillä olen syntynyt täsmälleen tällä samalla tontilla vuonna 1918. Tässä oli aikanaan Ahlgrenin hirsitalo, jossa oli kolme asuntoa. Olin kolmevuotias, kun muutimme yhtiön uuteen taloon, Mäkinen naurahtaa.
Mäkinen muistelee mielellään hauskoja sattumuksia, kuten Äänemäkeen tehtyä hyppyrimäkeä, jonka profiili todettiin sudeksi.
– Ei ollut joukossamme asiantuntijaa, joka olisi kertonut, kuinka hyppyrimäki tulee tehdä.
Mäkinen on ollut hurjapää ja osunut hurjalla hypyllään myös kameran filmirullalle.
– Hyppäsin Pankkisillalta pää edellä. Hirvitti koko hyppy, ja piti komentaa jalkoja monta kertaa, kun eivät totelleet. Onneksi hoksasin, että mutkan takaa tulee pari neitokaista polkupyörineen. Kun kuulin naisen äänen, alkoi jalat totella. Olenkin aina sanonut, että naisen ääntä kannattaa totella, Mäkinen velmuilee.
Helsingin Olympiastadionin rakentaminen alkoi vuonna 1936. Mäkinen oli tuolloin 17-vuotias. Olympialaiset oli tarkoitus pitää Helsingissä vuonna 1940, mutta sota sotki suunnitelmat ja siirsi tapahtuman 12 vuoden päähän. Olympiastadionin avajaisia vietettiin vuonna 1939 ja Mäkinen oli paikalla todistamassa kansallista suurta juhlaa.
– Lähdin 17-vuotiaana työn perässä Helsinkiin. Sain kuulla, että töitä kannattaa kysyä ruostumattomasta teräksestä tuotteita valmistavalta Metalliteokselta, jolta oli tilattu Olympiastadionin suurkeittiö. Siltä työmaalta ei taida olla muita elävien kirjoissa kuin minä, Mäkinen pohtii.
Pala Olympiastadionia lähtenee myös Telkänpesään. Mäkisen silmäterä on stadionin katsomon penkeistä rakennettu tuoli, joka on hänellä Tikkakosken rivitaloasunnossa kunniapaikalla.
– Siinä on paikan numerokin tallessa, 370. Tuoli on hyvin rakas esine minulle.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Martti Mäkinen hyppää Pankkisillan päältä kuin Tarzan.
Martti Mäkinen on kiertänyt kouluilla kertomassa sotaretkistään ja vuosittain Fuengirolan Suomi-koulussa.
– Viime vuosina olen osallistunut vähemmän, mutta aina kun kysytään, tulen mielelläni kertomaan sotatiestäni, Mäkinen sanoi.
104-vuotiaan pirteän ja tässä ajassa kiinni oleva Martti Mäkinen on uuden edessä.
– Muutan tiistaina Jyväskylän Telkänpesään. Siellä on minulle hyvin tuttu henkilö, joka on iältään 105 vuotta. Hän kiusaa minua aina, etten ole tavoittanut häntä. On mukavaa, että juttukavereita riittää, Mäkinen sanoo.
Mäkinen sanoo olevansa onnenpoika.
– Onnea on ollut sodassa ja rakkaudessa. Olen läpi elämäni osannut valita tienhaarassa sen oikean reitin joka on vienyt aina parempaan suuntaan, Mäkinen kiittelee.
Juhlaa vietettiin mukavia muistellessa ja Pentti Ihalaisen komeaa laulua kuunnellessa.
– Jos ei pidä varaansa, niin maailmalla oppii. Olemme saaneet tänään ainutlaatuista tietoa, jota kertomaan saatiin 104-vuotias Martti Mäkinen, Heikki Parkatti kiitteli.
ÄU:n veteraanit perustettiin Pökkölän saunalla 9.10.1982. Perustavassa kokouksessa oli 21 henkilöä, joista Mäkisen syntymäpäivillä oli mukana kaksi Erkki Pulkkinen ja Erkki Hautamäki.
Martti Mäkinen vietti syntymäpäiviään ÄU:n veteraanien kanssa.
On käsittämätöntä ajatella, että Mäkinen on 30-luvulla ollut olympiastadionia rakentamassa. Stadionhan juuri remontoitiin sadoilla miljoonilla. Mäkinen on kestänyt aikaa paremmin. Ikoninen ÄU:n mies.