Äänekoskella sytyimme ajatukseen ja ryhdyimme tuumasta toimeen, niinpä luettiin porukalla kansalliseepoksemme Kalevala kannesta kanteen, sanasta sanaan hetkeäkään katkeamatta. Oli siinä maratonia kerrakseen ja näyttö yhdessä tekemisen voimasta ja ilosta ja mielenkiintoinen asia lukijoille ja kuuntelijoille, sekä muuten talkoissa olijoille. Äänekosken kaupunki ja kaupunginkirjasto mahdollistivat tämän.
Myös talkoovoimin huolehdittiin mukanaolijoiden jaksamisesta, oli kahvia, virvokkeita, keittoa ja pientä purtavaa. Äänekosken Karjalaseuran naiset oli leiponeet makoisat karjalanpiirakat, ei päässyt nälkä yllättämään.
Sain ilon aloittaa lukemisen klo 10.08 Äänekosken Kalevalaisten Naisten puheenjohtajan Tanja Kirjasen julistettua tapahtuman Kalevalan-lukumaraton alkaneeksi lauantaina 28. helmikuuta Kalevalan päivänä. Kahdesta kirjasta luettuna, kuin helmiä olisimme pujottaneet lankaan yksi lopetti, niin toinen aloitti. Lukuääni taukosi sunnuntain puolella Eila Kalavaisen luettua viimeinen luvun ja painoin kirjan kannet kiinni klo 01.20. Se oli siinä, upeaa!
Lukumaraton kesti 15 tuntia 12 minuuttia katkeamattomana nauhana. Lukukertoja kirjattiin vihkoon ja niitä kertyi lähes 100. Innostuneita lukijoita oli tullut Jyväskylää myöten, joten kiinnostusta oli. Kuuntelijoita ja tapahtuman seuraajia oli päivän mittaan ilahduttavasti. Sitkeimmät olivat urheasti koko ajan mukana ja ajatella yhdeksän vielä kun lopetimme.
Kalevalan kieli ei ole helpointa, mutta ihailla täytyy lukijoiden taitoa. Lukutaito on arvokas omaisuus ja kun sen kerran oppii hyvin se myös säilyy. Täytyi myös todeta, että maailma ulkoisesti ja olosuhteet muuttuu, mutta Kalevalan ihminen on tänäkin päivänä sama.Kalevala teoksena eri muodoissaan ja eri taiteen muotoina elää vahvasti tänäkin päivänä.
Kirjaston väki oli koonnut aiheeseen liittyvään kirjanäyttelyn myös Hoikkassalin tilaan, kiitos siitä.
Kaikille eri tavoin mukana olijoille lämmin KIITOS!
Kalevalamaratonin järjestäjien puolesta: Maija Piitulainen
