Meille seurakunnan jäsenille on annettu mahdollisuus asettaa seurakuntamme hallintoon ne ihmiset, ketkä sitä työtä johtavat seuraavat neljä vuotta.
Hallinto on on kuin talon ulkoseinät, joiden sisällä on hyvä toimia. Mitä noiden seinien rakentaminen vaatii ja miksi se on tärkeää. Jokainen ihminen, seurakuntalainen ja päättäjä on erilainen ja samoin on elämän tilanne. Jokaisella on tapansa kohdata toisensa ja ajatella asioista omalla tavallaan, joskus pelaamalla omaan maaliinsa enemmän kuin yhteiseen.
Tästä johtuen on hyvin tärkeää, että talon rakentajat ovat henkilöinä sellaisia, että heillä on taitoa rakentaa yhteistyön kautta seinät kauniisti ja katto tiiviiksi.
Olen seurannut keskustelua, mutta se ei ole käynnistynyt kovinkaan vilkkaana. Olen kuitenkin ilolla huomannut, että Leila Lindell avasi keskustelun siitä, tarvitaanko eri listoja vaaleissa. Eikö seurakunnan taloa rakennettaisi isolla joukolla jäsenten voimalla ja yhteisen uskomme siunauksella? Tästä olen ollut jo pitkään samaa mieltä. Kirkkomme listautuminen poliittisen näkökulman taakse on ollut ehkäpä yksi syy siihen, että emme sovi tuomaan eri näkemyksiä hedelmällisesti esille.
Ehkäpä olemme unohtaneet kertoa, että ihmisen usko ja uskonto ovat erillään toisistaan. Meillä jokaisella on oma usko, olipa sillä joku nimi tai ei. Kaikki me uskomme vaikka siihen, että emme usko mihinkään. Uskonto on sitten se samalla tavalla uskovien yhteisö, jonka vaaleissa nytkin on meille tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä.
Minua ja monia muitakin tuo listautumisen tuominen harhauttaa siinä mielessä, että se voi estää jonkun hyvän edustajan äänestämisen, jos hän on tietyllä tapaa ilmoittanut ajavansa jotakin suuntaa tai ryhmää. Tämä on vain minun näkemys ja sen ei tarvitse olla totta.
Olisi kuitenkin kaikkien yhteinen tavoite luoda seurakunta, jolla on tärkeä rooli ihmisten elämässä kehdosta hautaan asti. Sen tehtävät ovat historian aikana kovasti muuttuneet.
Kirkko on luonut meille lukutaidon alkeet, terveydenhoidon alun, sosiaalihuollon ja diakonian kautta se on yhä tuki, jonka kohtaamiseen moni turvautuu. Me emme voi Jeesuksen vuorisaarnan opetusten kertomusta sivuuttaa. Aika on jälleen sellainen, että yhteisvastuu lähimmäisistämme kasvaa. Henkinen ja hengellinen turvan puute on huutava ja silloin on tarpeen olla toimivia ja yhteistyötä vahvistavia ihmisiä kantamaan vastuuta.
Ehkäpä tämän vaalin jälkeen on täälläkin vain yksi suuri perhekunta kertomassa, miten seurakunta palvelee ja turvaa meidän arkeamme tällä maallisella matkalla. Taivasmatkaa teemme kukin yksin ja luottaen lunastajamme lupaukseen, että hän on kuollut kaikkien meidän puolesta. Sillä portilla on vain yksi lista ja sekin pitää paikkansa, että minkä ihminen erottaa, sen Jumala yhdistää.
Hyvää syksyä ja pohdintoja vaaleihin!
Reetta Korjonen
