Itkuun tarvitaan kolme miestä, potikat kaakkoon, sekä lyriikat jotka osuu ja uppoaa. Reaktiota ei kannata ottaa vakavasti, sillä siitä toivutaan viimeistään lottoarvontaan mennessä.
Äänekoski on kaapannut Suolahden. Äänekoski on laittanut Suolahden kiinni. Enää ei liehu liput ostarin katolla. Enää ei solise suihkulähde ostarin edustalla. Heikin Pubiakaan ei ole. Eikä alkoa. Ei terveyskeyskusta. Missä on poliisi! Onneksi voi mennä uimahalliin. Sitä ei Äänekoskella juuri nyt olekaan, lällällää.
Perjantai-illan kunniaksi kannattaa heittäytyä olkkarin lattialle selälleen ja sätkiä jaloilla kohti kattoa. Jos oikein riehaannuttaa kannattaa ottaa kädet mukaan. Jos nyppii oikein perusteellisesti voi pingottautua takaraivon ja kantapäiden varaan. Hei! Tämähän käy jumpasta.
MinäMinä on kolmen keski-ikää hipovan miehen raivoisan energinen punkbändi: J-P Pellinen, Tero Hintikka ja Sami Väisänen kantavat lippua jossa lukee 44200.
– No nyt on tanakkaa tulkintaa. Saako pogoilla? Missä on mun rintanapit ja paikatut farkut? Missä on Lekkeri? Haluan nuoruuteni takaisin, huutaa yli viisikymppinen täti toimituksessa ja pillahtaa itkuun.
Klups. On se elämä joskus vaan niin rankkaa..
