Kauniin aurinkoisena tiistaipäivänä lausuttiin keväisiä runoja varsin mukavassa tunnelmassa.
Suolahden kirjastossa Veikko-Kalevi Riihisen runoja tulkitsivat Koskelan runopiiriläiset Maija Piitulaisen johdolla sekä Äänekosken Kalevalaisten naisten edustajat.
Tunnelmallinen iltapäivän hetki päättyi Veikko-Kalevin lähettämiin ruusuihin Kirjan ja ruusun päivänä 23. huhtikuuta.
En ole esitettyjen runojen suurkuluttaja,pikemminkin luen itse runoja ja kuuntelen hiljaisuudessa niiden viestiä.Veikko-Kalevin runot ovat jotenkin koskettavia ”yksinkertaisuudessaan”mutta kuitenkin niin syvällisiä.Itselläni on kaikki Veikko-Kalevin julkaisut joita lueksin monesti ennen nukkumaan menoa,ovat jotenkin rauhoitavia ja tasapainottavia.Varsinkin LÄHTEMÄTTÖMÄSTI on mielilukemistoani.
Edelliseen lisäten lueksin myös silloin tällöin Alli Pakarisen teosta TÄHYSTYSKIVELLÄ vaikkapa VAHHUUS Miten sattuva kuvaus ei loukkaava vaan totuus
.
täytyy korjata taas edlliseen VAHHUUS pitää olla VANHUUS.