ÄKS-rockiin on enää runsas viikko. Koska musiikki on elämässä jotakuinkin tärkeintä, otti ÄKSän päätoimittaja, punkbändissä bassoa soittava Terho Vuorinen tehtäväkseen laatia Kymppilistan. Kyseessä on siis ÄKSän historian toinen Spotify-ohjelmaan laadittu kymmenen kappaleen lista omista suosikkikappaleista. Ensimmäisen Kymppilistan väsäsi laulaja-lauluntekijä Tommi Kalenius.
Moni Herra PääToimittajan tunteva voi pitää listaa hivenen yllättävänä, sillä mukana ei ole yhtään Neil Youngin kappaletta.
– Young oli pakko jättää pois. Muuten olisi voinut käydä niin, ettei muita artisteja olisi mahtunut mukaan yhdenkään kappaleen verran, Vuorinen perustelee.
– Muutenkin kymmenen kappaleen valitseminen tuhansista suosikeista on aika hankalaa. Tein valinnat ottamalla mukaan ensimmäisinä mieleen tulleita kappaleita, mutta kuitenkin niin, että lista olisi musiikillisesti suhteellisen monipuolinen.
PERUSTELUT JÄRJESTYKSESSÄ
Speedy Ortiz: No Below (2013)
Tähän Massachusettsista kotoisin olevaan uuden polven indie-bändiin tutustuin täysin vahingossa. Onnistuin näkemäänkin Euroopan-kiertueelle viime kesänä uskaltautuneen bändin torinolaisella rock-klubilla. Mistään suuresta aktista ei ole kyse; paikalla oli ehkä 20 katsojaa. Sadie Dupuis -nimisen naiskitaristin johtama bändi on julkaissut vasta kaksi ”oikeaa” albumia.
No Below on upea todiste Dupuisin omalaatuisesta sävelkynästä. Koulukiusaamisesta ja ystävyydestä kertova teksti on aikamoisen raju – sikäli kun sen olen ymmärtänyt. Bändi soittaa mukavan löysästi ja epävireisesti. Vähän tulee mieleen ikisuosikki Sonic Youth.
Veikkaan – tai ainakin toivon – että tämä bändi lyö itsensä läpi laajemminkin.
*
The Jayhawks: Smile (2000)
Tämä bändi soi aika usein, välillä monta iltaa peräkkäin, iPhonen kuulokkeista nukkumaan mennessä. Ihan parasta musaa – varsinkin Young-fanin korvissa. Melkein kantria, mutta silti sopivan alternativea, joskus rootsia.
Lauluntekijä Gary Lourisin melodiantaju on pettämätön. Smile on pitkän linjan bändin mahtipontisempaa tuotantoa viuluineen päivineen, mutta tätä sävelmää ja taitavaa tuotantoa ei vaan voi vastustaa.
*
Bobby ”Blue” Bland: Ain´t No Love In The Heart Of The City (1974)
Lisää melankoliaa (pitikö tää lista laatia yöllä?)! Bluesia ja soulia yhdistänyt Bland (1930–2013) oli huikea laulaja. Äijä nousi listoille jo 50-luvulla, mutta menestystä riitti 80-luvulle saakka.
Jos jossain kappaleessa on tunnelma, niin tässä! Huikeaa haikeutta, dramatiikkaa, sitä sielua… – ja mikä ääni!
*
Pink Floyd: Astronomy Domine (1967)
Tunnelmasta totisesti toiseen. Syd Barrett (1946–2006) on minulle jotakuinkin jumalasta (Young) seuraava. Musiikillisesti ukoilla ei tosin ole mitään tekemistä keskenään.
Barrett oli omituinen musiikillinen visionääri, joka loi Pink Floydin. Pian Syd sekosi sekosi (liekö huumehien ansiosta?) ja joutui jättämään bändin. Myöhempi Floyd teki muutamia ihan hyviä, mutta samalla aika tylsiä progelevyjä. Barrettin pari soololevyä eivät sen sijaan ole tylsiä!
Astronomy Domine on bändin ekan levyn psykedeelinen avausraita. Huomaa, että Barrettilla kulki kovaa!
Kävin Cambridgessä etsimässä Barrettia keväällä 2004. Löysin talon, jossa äijä asui. En uskaltanut soittaa ovikelloa. Pian se kuoli.
*
The Flaming Lips: Yoshimi Battles The Pink Robots Part 1 (2002)
Avaruudellista psykedeliaa tässäkin – ja oikeastaan aika barrettmaisen masentavaa sellaista. Mutta synkkä musiikki voimaannuttaa!
Yoshimi Battles… on levyn nimikappale. Ja – uskokaa tai älkää – tällä kiekolla oklahomalaisbändi teki kaupallisen läpimurron. Kappale kertoo Yoshimi-nimisen, syöpää sairastavan tytön taistelusta ”vaaleanpunaisia robotteja” vastaan.
Ei siis kivaa. Mutta musiikki kolahtaa huikeine soundeineen päänuppiin täysillä. Kuten koko levy.
*
Jamiroquai: Virtual Insanity (1996)
Tunnelmasta jo vähintään kolmanteen, vaikka tosin avaruudellinen meno jatkuu. 90-luvulla läpilyöneen brittibändin funk on samalla tiukkaa ja monine vaikutteineen rehevää.
Virtual Insanity on bändin ehkä kovin hitti. Tällaisissa hiteissä ei totisesti ole mitään vikaa. Hauskaakin olla pittää. Melekeen alkaa jalka vipattaa…
*
Violent Femmes: Country Death Song (1984)
Liian pitkään ei sovi iloita eli nyt mennään sy-väl-le. Gordon Ganon johtama Violent Femmes oli (on?) nimestään huolimatta kolmen miehen muodostama amerikkalaistrio, joka melkeinpä pelasti 80-luvun. Silloinhan musiikki oli pääosin silkkaa kukkua.
Country Death Song kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan perhesurman tekevästä miehestä. Bändin pelkistetty, akustinen soitto, dramatisoitu tulkinta ja Ganon riipivä laulu vangitsevat väkisin.
Persoonallisempaa bändiä ja elävämpää soitantaa saa tästä maailmasta hakea.
*
Jukka Takalo: Jokainen on vähän homo (2010)
Pitäähän listalla yksi rakkauslaulukin olla! Takalon Aknestik-bändiä soitettiin lasten kanssa autostereoista 2000-luvun taitteessa urakalla, mutta Jokainen on vähän homo -kappaleesta taisi lopulta tulla Haukiputtaan ylpeyden merkittävin (?) biisi.
Tätä kappaletta ja tätä sanomaa ei voi olla rakastamatta! Kiitos, Jukka!
*
Eila Torvela: Suomi-poika (1987)
Suomessa on tehty uskomaton määrä käsittämättömän kornia kökköiskelmää. Eila Torvelan (1958–1997) Suomi-poika on niin huono, että se on ihan parasta! Mutta kukapa muu osasi tökkiä teksteillään tajuntaa paremmin kuin itse Junnu Vainio.
Tätä ei voi selittää. Pakko kuunnella. Pikkuoravatkin laulamassa taustoja: ”Sori pieni känni, onpa nähty nänni, eipä muuta kummempoo”. Vaikka tän kuulisi tuhat kertaa, niin silti ei voi tajuta, että tämä kappale on ihan oikeasti tehty. Ihan must-biisi, kun halutaan vapauttaa tunnelma.
*
Se: Joku muu (1980)
Yari, kiitos parhaasta Suomi-rockista ikinä! Joku muu ja kymmenet muut Sen ja Yarin biisit saavat aina sielun huokaamaan.
”Vielä ehdit nähdä maailmaa, vielä ehdit olla joku muu”. Kai sitä voi edelleen toivoa?
*
LOPPUKANEETTI: Hävettää: ei Leevi & The Leavingsia, Bluesoundsia, Hande Nurmiota, Nirvanaa, Dylania, Hendrixiä, Led Zeppeliniä, Big Staria, Patti Smithiä, Helismaata, Pelleä, Pistepirkkoja, CCR:ää, R.E.M:iä, ELO:a, Hüsker Duta, Nomadsia, Bob Marleya, J. J. Calea jne. Ei edes Beatlesia (niitä kun ei Spotifyssä ole).
TERHO VUORINEN
Pöllö Kymppitonnin basisti
ÄKSän päätoimittaja
Tommi Kaleniuksen huhtikuussa laatima Kymppilista tässä. Haluatko laatia oman kymppilistasi? Hyvin perustellut ja mielellään musiikillisesti monipuoliset listat saattavat tulla julkaistuksi ÄKSän nettisivuilla. Nimettömiä listoja emme julkaise. Mukaan siis kymmenen kappaletta. Lähetä valmis Spotify-listasi osoitteeseen toimitus@aksa.fi
