RAMIN KORTTI 52
Hirvipatsas oli kelopuun vieressä Hirvaskankaan Turistikeskuksessa
Elis Hirvi (1901–1976) oli monitahoinen yrittäjä kun vauhtiin pääsi. Kuljetusbisnes sai alkunsa 1928 linjalla Kangashäkki–Jyväskylä – sitä ennen Elis oli autolla (Ford) vuoden verran kuljetellut vaimonsa Sylvin sekatavarakaupan tavaroita, ja isänsä, laukaalaisen Jeremias Hirven tapaan lihoja ja eläintennahkoja. Syy siis laukaalaispojan oudolta tuntuvalle autolinjalle oli Kangashäkistä löytynyt yritteliäs vaimo.
Linja-autoilua varten Elis osti uuden viiden hengen henkilöauton heti 1928! Laman alla tämä ei ollut kovin onnistunut hankinta ja pian Eliskin totesi, ettei Kangashäkin-linja ollut kovin kannattava. Talvisin ei teitä aurattu ja yrittäjän piti silloin hankkia leipä muista hankkeista.
Siitä huolimatta Elis rohkeasti osti taas 1930 auton (Marmon) Säynätsalon tehtaitten johtajalta. Ja laman hellitettyä oikea linja-auto hankittiin 1934, jossa olikin tilaa jo 20 matkustajalle. Haastatteluissa Hirvi on kertonut, että väkeä ja eläimiä oli alkuaikoina niin, että auton katollakin istui useita henkilöitä.
Vuonna 1935 tuli taas uusi auto hankintaan ja siinä oli seitsemän matkustajapaikan lisäksi suuri takaosa tavaroille ynnä muille. Vuonna 1936 ulottuivat sitten linja-autoilut Äänekoskelle ja matkassa oli myös maitoa meijeriin.
VUONNA 1937 Hirvi muutti perheineen Äänekoskelle ja rakensi viereensä Hotelli Hirven (1938) tietenkin linja-autotalleineen. Näin keskuspaikaksi tuli Äänekoski. Samalla Hirvi alkoi kuljettaa Suolahden rautatieasemalta liikennettä Saarijärven kautta aina Karstulaan.
Huomattavaa on, että liikennöitävien teiden talviaurauksen joutui Hirvi itse vielä järjestämään 30-luvulla, valtion ottaessa asiat kunnolla haltuun vasta 40-luvulla. Liukkautta ei poistettu. Hirven linja-autot oikaisivat talvisin Iso-Hirvasen jäätä pitkin niin ei tarvinnut yrittää koittaa jyrkkien mäkien kanssa. Pari kertaa auto meni jäiden läpi pohjaan, mikä sitten pysäytti linjaliikenteen useammaksi päiväksi.
Hotelli Hirvi sai 1948–49 lisäsiiven, johon laajennettiin elokuvateatterin (Kino-Hirvi) ja huoltoaseman lisäksi myös linja-autojen korjaamotoiminta. Tämä olikin tarpeen sillä jo 30-luvun lopussa Elis Hirvellä oli kahdeksan linja-auton lisäksi pari kuorma-autoa ja henkilöauto – kaikki erilaisen liikenteen palveluksessa.
Tässä mielenkiintoinen tieto: sota-ajan polttoainepulan aikana Hirven huoltotiloista viisi bensiinitynnyriä haudattiin pahan päivän varalle Työväentalon ja Hirven väliseen suomaastoon. Mahtoivatko nämä olla ne löytyneet ongelmatynnyrit , kun Citymarketin (avattu 18.11.2011) pohjia rakennettiin 2010?
KUN LINJA-AUTOLIIKENTEEN kannattavuus alkoi heiketä 50-luvun puolivälistä alkaen, yrityksen menestys oli koetuksella. Matkustajamäärät alkoivat pudota 1960-luvun alussa, kun teiden parantunut kunto nosti henkilöautojen määrää.
Linja-autojen määrä alkoi pienetä (1959 Hirvellä oli 20 autoa, 1963 enää 18). Vuonna 1964 yritys muuttui perheyritys Keski-Suomen Liikenne Oy:ksi – samalla harmaat autot muuttuivat siniharmaiksi.
Kaksiosaisesta väripostikortista voi aistia, ettei uima-allas ollut hyvässä hoidossa tai kovassa käytössä. Kortin kuvaajasta ei ole tietoa, mutta väripainatustekniikka on 60-lukua. Mielenkiintoinen on korttien tausta, jossa on kartta Turistikeskukselle – hieman erilainen vuosikymmenen lopussa. Kuka lienee näitä karttoja piirrellyt – Sylvi Hirvi? Sopivasti on postimerkkikin asiaankuuluva eli kesämatkailun kymmenvuotismerkki telttoineen ja henkilöautoineen.
Yritteliäs Elis Hirvi palasi jälleen Kangashäkin tienoille yrittämään ja perusti 1966 Keski-Suomen Turistikeskuksen Hirvaskankaalle. Sen ideana oli tervehenkinen virkistyspaikka monipuolisine ulkoilumahdollisuuksin – hiihto- ja retkeilyreitit raivatussa maastossa, hyppyrimäki, pulkkamäki, valaistut luistinrata ja latu jne.
Kun Elis Hirvi kuoli 1976, vaimo Sylvi oli vielä vuoden verran yrityksen toimitusjohtana ennen Leo Mikkosta. Turistikeskus myytiin 1978 ja hotelli Hirvi 1980-luvun alussa. Turistikeskukselle tuli vielä uusi yrittäjä (ks. Ramin Kortit 11), mutta se yritys päättyi jo 1982.
Värikortti on melko yleinen, joskaan postitettuna niitä ei ole montaa. Mustavalkoinen Turistikeskuskortti onkin sitten varsin harvinainen. Myöskään juuri tätä taustapainatuksen karttaversiota ja Albin Aaltosen tietoja ei ole tavattu kuin tältä kortilta.
Lähteet: Rauli Lehtivaara: Eelis Hirvi/Keski-Suomen Liikenne Oy 1928-1998; Väksy ry:n arkisto.
*
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
Elis Hirvi oli omapäinen suuri persoona, jolla oli monenlaisia hankkeita!
Isälläni Eelis Korhosella oli paja Koivistossa. Muistan, kun Elis kerran soitti lauantai-iltana sauna-aikaan. Ei siinä selittelyt auttaneet, että isä on saunassa, Elis käski heti hakea isäni puhelimeen kesken saunareissun. En muista, mikä oli niin tärkeä asia hänellä isälleni.
Olin isäni apulaisena nuorena poikana useasti Turistikeskuksessa töissä. Elis teetti pieniä metallihommia usein. Maksoi hyvin, mutta työ kyllä piti olla heti valmis. Yki erikoinen työ oli isällä Sylvi Hirven käsilaukun korjaaminen. Käsilaukusta oli laukun saranan kiinnitys pettänyt, se korjattiin tinaamalla. Elis kertoi, että vaimo kantaa käsilaukussa Hotelli Hirven päivittäisen kassan pankkiin. Varkaat kuulema eivät osaa arvata, että vanhassa käsilaukussa kuljetetaan rahaa.
Taisi olla Äänekosken ensimmäinen valaistu latukin Turistikeskuksen takana aikoinaan. Oli maksuautomaatti, jonne laitettiin kolikko, hiihtoladun valot syttyivät, mutta vain lyhyeksi aikaa, ei kerennyt kiertää aivan koko lenkkiä, vaikka vauhtia piti yllä.