Koulumaailmassa inkluusio pyrkii mm. samaan kaikki oppijat osaksi ryhmää, sosiaalisesti osalliseksi. Kaikkien lasten oikeus samoihin palveluihin ja opetukseen ei saa jäädä vain julkilausutuksi arvopohjaksi, vaan tätä työtä tulee Äänekoskella mahdollistaa riittävin resurssein, jotta jokaiselle yksilölle voidaan tarjota tarvittava tuki. Elokuussa 2025 tulee voimaan laki, joka rajoittaa perusopetuksessa paljon tukea tarvitsevien oppilaiden määrän opetusryhmässä viiteen. Mikäli määrä ylittyy, tarvitaan toinen opettaja. Ryhmäkoot onkin mielestäni pidettävä riittävän pieninä, jotta opettajille jää aikaa opettaa, kaikelta kirjaamiselta ja järjestyksen ylläpidolta, sekä kohdata jokainen oppilas yksilönä. Oppilaiden korvaamattomana apuna toimivat koulunkäynninohjaajat yhteistyössä opettajien kanssa.
Kännyköiden paikka on repussa tai kännykkäparkissa, sillä tuoreen YLE:n uutisoiman tutkimustuloksen mukaan ruutuajan rajoittaminen on hyväksi lasten mielenterveydelle. Tutkimuksen mukaan runsas ruutuaika ja mobiililaitteiden käyttö lisää stressi- ja masennusoireita nuoruudessa. Runsaampi liikunta taas vähensi oireita. Mitä voimme asialle tehdä? Tunti lisää liikuntaa on mahdollista koulupäivän sisällä ja koulumatkoilla. Kannatan lämpimästi, että mahdollistetaan ns. pitkän välitunnin eli ruokailuvälitunnin käyttämistä liikuntaan niin ulkona kuin liikuntasaleissa sekä välitunteja ylipäätään ulkoiluun ja erilaisiin peleihin ja leikkeihin, joita esimerkiksi koulujen oppilaskunnat ja nuorisotoimi voivat yhdessä järjestää. Keskeistä on, että nuoret itse ovat mukana suunnittelemassa toimintaa. Kunta voi mahdollistaa kouluun tulon lihasvoimin pitämällä kevyen liikenteen väylät turvallisessa kunnossa liukkauden torjunnan ja lumen poiston avulla. Kodeissa voimme kannustaa nuoriamme liikkumaan, jopa luvatun palkkion muodossa. Olen itse huomannut palkkiona toimivien lautapeli-iltojen olevan yllättävän suosittuja – olemisen taitoa on myös hyvä harjoittaa tässä hektisessä maailmassa. Näin vähennämme myös lasten ja nuorten vapaa-ajan ruutuaikaa, joka Eero Haapalan mukaan tulisi useiden kansainvälisten suositusten mukaan rajoittaa enintään kahteen tuntiin päivässä. Hän on lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti Jyväskylän yliopistossa.
Lea Pulkkisen uraauurtavan tutkimustyön ansioista meillä Suomessa, myös Äänekoskella, on yksinäisyyttä torjumassa koululaisten iltapäiväkerhotoimintaa. Hienona jatkona tälle kokonaiskoulupäivän ajatukselle näen nykyiset harrastamisen Suomen mallin kaikenlaiset kerhot, joita Äänekoskeltakin löytyy. Näitä toimintoja tulee jatkaa ja kehittää, sillä ne tarjoavat kohtaamisia, nähdyksi tulemista ja aitoa läsnäoloa yksinäisyyden ja digiähkyn sijaan.
Mari Paananen, kuntavaaliehdokas, SDP
