Mukavia kohtaamisia ja ketterästi toimiva itsenäinen seurakunta. Näin luonnehtii Äänekosken seurakuntaa Johanna Porkola, joka aloitti työnsä kappalaisena reilu kuukausi sitten.
Johanna Porkolan vastuualueita ovat aikuistyö ja vapaaehtoistyö sekä jumalanpalveluselämä Äänekosken ja Hietaman kirkoissa. Porkola haluaa panostaa erityiseti vapaaehtoisuuteen.
– Vapaaehtoisia on jo, mutta haluan kutsua lisää ihmisiä miettimään, mitä he voisivat tehdä seurakunnassa.
Porkolalla on takataskussa muutama ideaa.
–Toivon jumalanpalvelusryhmiä: seurakuntalaisia toivottamaan tervetulleeksi messuun, antamaan virsikirjoja, jakamaan ehtoollista, rukousryhmiin ja järjestämään kirkkokahveja.
Eikä kirkkokahvien järjestelykynnyksen tarvitse olla korkea.
– Vaikka pystykahvit keksitarjoilun kanssa – siinä on helppo jäädä vaihtamaan ajatuksia jumalanpalveluksen jälkeen.
Myös esirukouspalvelua on toivottu. Seurakunta voisi kouluttaa sielunhoitajia, joiden kanssa keskustella mieltä painavista asioista.
– Esirukouspalveluun sitoutuneet voisivat jäädä istumaan kirkonpenkkiin jumalanpalveluksen jälkeen, ja heidän luokseen voi mennä puhumaan. Uskon, että siinä olisi vastausta ihmisten yksinäisyyteenkin.
Teatterista teologiseen tiedekuntaan
Äänekoskelle Porkola tuli Kuopion seurakuntayhtymästä. Hänen sukujuurensa ovat Savossa, Kainuussa ja Karjalassa. Porkola on ollut seurakuntanuori ja ripari-isoinen.
Mitä kristinusko hänelle merkitsee?
– Jeesus on Raamatun inspiroivin hahmo. Hän on sovittanut syntimme ja antanut armahduksen. Hänessä olen saanut toivon ja ilon, joka kantaa vaikeissakin elämänvaiheissa. Siitä toivosta haluan pappina kertoa.
Porkolalle pappeus on toinen ammatti. Ensin häntä kutsui esittävä taide. Porkola opiskeli teatteri-ilmaisua yksityisessä teatterikoulussa ja sen jälkeen taidekasvattajaksi Jyväskylässä.
– Äänekoskellakin olen opettanut Koskelan Tanssissa.
Porkola näytteli työkseen kansainvälisessä teatteriryhmässä eri puolilla Eurooppaa. Ryhmä työskenteli muun muassa gregoriaanisen kirkkomusiikin parissa.
– Teatterivuosina Italiassa minulle tuli sisäinen kutsu lähteä opiskelemaan teologiaa. Olen saanut olla siellä ja täällä ja kokea elämää – ei tarvitse harmitella, että on jättänyt mahdollisuuksia kokeilematta.
Siirtolaistyössä Kanadassa
2020-luvun alussa Porkola työskenteli Sudburyssä suomalaisten siirtolaisten parissa. Vanhemman polven seurakuntalaisten suomalainen identiteetti on vahva, ja kirkon jäsenyys on osa identiteettiä, nuoremmilla esimerkiksi suomen kieli oli hakusassa. Seurakunta onkin kaksikielinen. Porkola oli seurakunnan toiseksi ainoa työntekijä – se toinen oli osa-aikainen sihteeri -, joten vapaaehtoisuus oli voimissaan ja tarpeen.
– Seurakuntalaiset olivat sitoutuneita vastuunkantoon. Se oli kuin kuva alkuseurakunnasta.
Esimerkkinä vapaaehtoisuuden voimasta Porkola kuvailee äitienpäiväjuhlan järjestämistä.
– Seurakuntalaisista löytyi heti kakun hankkija, kahvin keittäjä ja ruusujen hakija.
Hierarkia oli matala, ja vastuuta uskallettiinn jakaa vapaaehtoisille.Suomessa seurakunta hahmotetaan enemmän palveluorganisaationa.Usein myös seurakunnan työntekijän on vaikea luottaa ja antaa tehtäviä.
– Minä toivon lisää seurakuntalaisten osallisuutta. Ei pidä kysyä, mitä seurakunta antaa minulle, vaan mitä minä voin tehdä kirkon hyväksi.
Porkolalla on kokemusta työskentelystä seurakuntayhtymissä eri puolilta Suomea.
– Isoissa seurakuntayhtymissä säästyy rahaa, mutta jäävätkö seurakuntalainen ja seurakunnan työntekijä päätöksenteossa katveeseen, Porkola sanoo.
Uutena kotikaupunkina Äänekoski on ”sopivan iso”. Ulkoilureitit saavat kiitosta.
– Paikkakunnan tehdashistoria on minulle uusi juttu. Se on tullut vähitellen tutuksi, kun ihmiset kertovat siitä hautajaisissa.
Mikä on lempivirtesi?
Virsi 409: Suo Jeesus paras opettaja. Vaikea päätös, sillä rakastan kaikkia virsiä ja yhdessä veisaamista.
Mikä on sinulle tärkein kirkollinen juhlapyhä?
Pääsiäinen. Jeesuksen ylösnousemuksessa on elämä.
Mikä on sinulle läheisin kirkollinen toimitus?
Hautajaiset ovat aina olleet minulle kaikista läheisin toimitus. Koen olevani tarpeellinen, ja minulle on luontevaa kohdata surevia ihmisiä. Olen kokenut menetyksiä ja surua, joten minun on mahdollista vakuuttaa, että surusta ja kaipauksesta kyllä pääsee eteenpäin. Mutta: kaste on tärkein, ja se on Jumalan työ, ei minun.
Uusia alkuja tiedossa
Kuluva vuosi merkitsee muutoksia Äänekosken seurakunnassa. Juho Hintikka aloittaa kirkkoherran vuosiloman sijaisena kesäkuun alussa ja kirkkoherran virassa syyskuuussa.
Uuden kirkkoherran lisäksi seurakunnan johtotiimissä tapahtuu muitakin muutoksia. Diakoni Marjut Lahti tarttui toukokuun puolivälissä Osallisuuden ja yhteistyön rakentajien yksikön esihenkilön tehtävään, ja Kasvun ja perhetyön rakentajien yksikköön valitaan syksyllä uusi esihenkilö. Johtotiimissä jatkavat talous- ja hallintojohtaja Minna Nirkkonen ja suntio Riitta Kaikuranta. Kirkkovaltuustovaalit järjestetään syksyllä. Ehdokasasettelu päättyy15.9. Ennakko- ja kotiäänestys on 3.11.-7.11. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 15.11. Ehdokkaaksi asetutaan valitsijayhdistysten kautta.
