Asemakadun koulun 3B-luokka oli opettajansa Sari Niskasen ohjauksessa tehnyt valtavan työn. Peppi Pitkätossu-näytelmään osallistui koko luokka: näyttelemiseen, musisointiin ja tanssiin. Myös upeat lavasteet ovat oppilaiden käsissä syntyneet.
– Tämä on ollut projekti joka hitsasi luokkahengen tappiin viimeisen päälle, kertoo oppilaistaan ylpeä Niskanen.
Astrid Lindgrenin Peppi on aikaansa edellä. Kukkahattutädit puuttuvat omaa tietään kulkevaan ja omia mielipiteitä julki tuovaan. Peppi on yhteiskunnan lainsuojaton. Hän kyseenalaistaa asioita: ei käy koulua, asuu yksin, kävelee kadulla käsillään tai takaperin ja hevonenkin asustaa kuistilla.
– Keittiössä se on tiellä eikä se viihdy olohuoneessa, huikkaa Peppi asiaa ihmetteleville ja heittää keskustelun pisteeksi pari kärrynpyörää.
Tätien lisäksi myös poliisit puuttuvat arvelluttavaan toimintaan ja tulevat hakemaan Peppiä lastenkotiin.
– Poliisit ovat parasta heti raparperikiisselin jälkeen, sanoo Peppi ja näyttää pitkää nenää poliisien yritykselle rajoittaa lapsen vapautta.
Päivä koulussa riitti. Peppi oli siitä pahoillaan, ettei yhdestä koulussa lusitusta päivästä ansainnut joululomaa. Eikä ole huolissaan, jos joku kysyy aikuisena häneltä, mikä on Portugalin pääkaupunki.
– Voin lähettää Portugaliin postikortin jollekin ja kysyä sitä, on vastaus valmiina.
Vaikka onhan Peppi käynyt Lissabonissa, toisin kuin kukkahattutädit.
Pepin rooli oli iso, ja siitä huolimatta siihen oli tunkua. Näytelmässä nähtiinkin kolme Peppiä, jotka vaihtuivat lennossa.
– Tällä opin useampi halukas pääsi Pepiksi, tuumaa Niskanen (taitaa olla Pepin vikaa hänessäkin?)
Idea ja tarina syntyivät kerhotunneilla koulun jälkeen. Liikuntatunneilla harjoiteltiin tansseja ja kuvikset menivät lavasteita väsätessä.
– Yhdessä me tämä kehiteltiin, aloitettiin projekti jo helmikuussa ja tällainen siitä rönsysi, Niskanen kertoo.
