Maailmalla H. C. Andersenin satua Ruma ankanpoikanen tulkitaan tarinana kasvusta. Usein sen koetaan myös kertovan oman seksuaalisuuden löytämisestä. Syrjitystä ja kömpelöstä ankanpoikasesta kasvaa lopulta kaunis joutsen, joka löytää paikkansa omiensa parissa.
Äänekosken teatterin Varjolasten Eläinmusikaalin näyttelijöiden itse kirjoitetuista teksteistä voi löytää paljon yhteneväisyyksiä tuohon kasvutarinaan. Nuoret käsittelevät maailmaa rehellisesti, joskin pelokkaina, juuri sellaisena kuin se heille näyttäytyy. Heti esityksen alussa näyttelijöistä avautuu välittömyys. On ihailtavaa havaita, kuin luontevia nuoret teatterin harrastajat ovat lavalla. Miellän teatterin tekemisen ”köyhän miehen terapiaksi”, joka edellyttää tekijöiltään solidaarisuutta ja luottamusta toisiaan kohtaan.
Käsiteltävät aiheet eivät ole helppoja. Suvaitsevaisuus, seksuaalisuus, perhearvot sekä nykyajan aikuisten maailman luomat paineet ovat arkipäivää teini-ikäisille tekijöille. Siinä missä vanhemmat ja kasvattajat toivovat nuorten astuvan entistä varhaisemmassa vaiheessa vastuullisen, aikuistuvan ihmisen saappaisiin, etääntyvät ”vanhukset” itse entistä enemmän siitä elämästä, jota nuoret elävät. Harva jaksaa itse muistaa sitä tunneryöppyä, joka nuoruudessa kulki sen oppimisen rinnalla, mitä maailman säännöt ja normit meiltä edellyttää.
Eläinmusikaali ei ole paatosta, muttei myöskään kepeintä huumoria. Näyttelijät ovat ottaneet eläinten hahmot, jotka helpottavat osaltaan aiheiden käsittelemistä. Tarinan keskeinen paikka, täydellinen metsä, on juuri se sama utopia, jota me kaikki haluamme täydelliseltä elinympäristöltä ja jota luulemme ja toivomme muidenkin pitävän ihanteellisena. Totuus kuitenkin paljastuu rapistuvan maalipinnan alta ja hahmojen toiveet kääntyvät vanhoihin, hyvinä pidettyihin ja opetettuihin tapoihin. Väellä täytyy olla johtaja, joka ei vain ohjaa, vaan myös määrittää yhteisön arvopohjan.
Monumentaalisia johtajakuvia lukuunottamatta Eläinmusikaali on ajaton teos. Vaikka tekstiä ryyditetään nykymusiikilla, huolella ilmastonlämpenemisten sekä pintapuolisella kauneuden ihailulla twittereineen ja instagrammeineen, on esityksessä lopulta kyse oman paikan ja itsensä löytämisestä. Arvot muuttuvat, mutta ihminen säilyy. Pohdittavaksi jää, olemmeko todella sen parempia kuin eläimet, joiden maailmaa seuraamme yhtä pölmistyneinä kuin nykynuortenkin menoa.
Ohjaajana toimiva Pilvi Honka on ottanut nuorten mukana haastavan roolin. Hän ei ainoastaan ole koonnut nuorten tarjoamista paloista toimivaa kokonaisuutta, vaan on rohkaissut tekijöitä ymmärtämään itseään ja toisiaan. Äänekosken teatterin Varjolapset tarjoaa turvallisen ja hedelmällisen kasvuympäristön nuorille teatteritaiteen tekijöille, joista kaupunki ja erityisesti teatteri saavat olla iloisia vielä pitkään.
TEKSTI: Jarkko Remahl
Varjolapset – Eläinmusikaali
Torstaina 24.4. kelo 17 ja 19
Liput 5e/10e
Painotalo, Kalevankatu 2
